Olen viettänyt jouluni Pohjois-Norjassa. Eräänä päivänä ajoimme Suomen puolelle Näätämöön vakaana tarkoituksenani ostaa paljon suomenkielisiä lehtiä, joita ilman olen elänyt koko syksyn. Innostuneena lähestyin lehtihyllyä, joka näytti iloisesti pursuilevan erilaisia aikakausilehtiä. Lähemmäs tullessani huomasin, että valtaosan lehtihyllystä täyttivätkin erilaiset värikkäät pornolehdet. Jaahas, kaipa sitä Näätämössäkin otetaan myyntiin sitä mistä on tarve. Kaiveltuani hyllyä jonkin aikaa löysin kuitenkin lopulta yhden Kotilieden ja ostin sitten sen.

Kotiliedessä oli Eeva Kilven ihana haastattelu. Kilveltä on jälleen ilmestynyt uusi kirja! Kuten monet varmaankin jo tietävät, olen melko lailla Eeva Kilpi-fani. Onhan blogini otsikkokin lainattu hänen runostaan. Kilpi on siitä ihmeellinen kirjailija, että hän kirjoittaa enimmäkseen aiheista, jotka eivät ole itselleni lainkaan tuttuja: vanhuudesta, oman äidin kuolemasta, äitiydestä, mummoudesta... ja silti, vaikka aihepiirit eivät ole elämääni koskettaneet ovat Kilven ruonot ja romaanit tulleet lähelle ja koskettaneet. Proosasta Kilpi-suosikkini on ehdottomasti "Naisen päiväkirja", jonka luin jo joskus teini-ikäisenä ja rakastin kuvausta siitä kuinka tuo vanha yksinäinen nainen elää mökillään sopusoinnussa luonnon kanssa pohdiskellen ja kirjoittaen. Kenties juuri tuo kirja oli jossakin alitajunnassa innoittajana, kun itse vuosia myöhemmin linnoittauduin marraskuun ajaksi yksin mökille, metsän pimeyteen, ja nautin yksinäisyydestäni juuri niin kuin Kilpikin! Kilven ruonotuotannosta omistan kokoelman "Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972-2000", jonka ostin itselleni aikoinaan lahjaksi, kun sain graduni palautettua. Olin jo vuosia himoinnut tuota kirjaa ja se tuntui juuri sopivalta lahjalta minulle; viisaita vanhan naisen sanoja nuorelle naiselle, joka jättää taas yhden aikakauden taakseen.

Vaikka Kotiliesi ei olekaan suosikkilehtiäni olen silti iloinen, että sieltä pornon joukosta sain kalastettua tämän helmen. Eeva Kilvestä lukeminen tekee aina hyvää.