Yritin käydä tyttäreni kanssa Ibsen-museossa. En oikein tiedä mitä ajattelin. Tytär konttaili karkuun ympäri museota kikattaen raikuvasti, yritti tarttua kaikkiin mahdollisiin arvokkaisiin Ibsen-reliikkeihin ja pissasi lopulta museon lattialle...

No, menin sitten myöhemmin uudestaan ilman tytärtä ja sain kulutettua pienehkössä museossa yli kaksi tuntia. Ihana paikka! Suosittelen ehdottomasti! Museon yhteydessä on Ibsenin asunto, jonne pääsee käymään oppaan seurassa ja saa kuulla hauskoja pikku Ibsen-anekdootteja. Mm. sen, että Ibsen piti työhuoneensa seinällä isoa maalausta Strindbergistä, koska vihollisen mulkoilu seinältä siivitti häntä parempiin suorituksiin. Tuli myös selväksi, että tämänkin suurmiehen takana ja apuna oli hänen vaimonsa, joka piti miehelle tiukkaa jöötä ja auttoi tätä taustatyössä. Ibsenin poika sanoikin myöhemmin, että ilman vaimoaan ei Ibsen olisi koskaan kirjoittanut puoliakaan näytelmistään.

Mukaani tarttui lopulta Ibsen-elämäkerta ja pieni Ibsen-magneetti (ks.kuva). Muutamia näytelmiä löytyi putiikista myös suomeksikin, mutta juuri nuo näytelmät olin jo aikaisemmin lukenut.

Pitkän tähtäimen suunnitelmani onkin nyt sitten pyöriä museolla niin usein, että minut lopulta otetaan sinne töihin. Elämässähän täytyy olla tavoitteita.