Minulla on tapana pihistää kirjoja äitini kirjahyllystä. Kysyn kyllä luvan, mutta väitän aina ottavani kirjat "vain lainaan", vaikka molemmat tiedämme, etten useinkaan saa kirjoja palautettua. Muille ystävilleni yritän kyllä palauttaa lainaamani kirjat, mutta äitini kirjat jäävät omaan hyllyyni. Joskus äiti sanookin, että lainaa vaan, mutta sen kirjan haluaisin ihan oikeasti takaisin.

Jostain syystä pihistän äidiltä erityisesti erilaisia hörhö-kirjoja. En tiedä olenko muka niin häveliäs, etten uskalla ostaa itse omia hörhötyksiäni, mutta pienellä vilkauksella hyllystä löytyy mm. "Viisi tiibetiläistä riittiä", "Feng shui ja suomalainen koti", "Ihana eläma" ja sitten tämä "Suomalainen Zen-opas", kaikki äidiltäni "lainassa". Viimeksi äidin luona vieraillessani selailin taas yhtä mietiskely-kirjaa, mutta en edes kehdannut pyytää sitä lainaan, sillä tiesin, että olisin sen saanut.

Nyt olen kuitenkin kaivanut esille tuon vuosia sitten lainaamani "Suomalaisen Zen-oppaan" ja ryhtynyt meditoimaan aamuisin! Jostenkin tuntui siltä, että meditaatio-hammastani on kolottanut jo kauan ja yhtäkkiä olin vakuuttunut siitä, että juuri tätä kaipasin elämääni juuri nyt. Kevään myötä aamutkin ovat jo kovin valoisia, joten on helppo herätä ennen muuta perhettä ja istua alas mietistkelemään. Joskus meditoinnin jälkeen joogaankin hieman kaupan päälle ja olo on kyllä mainio!

Mainio on tuo Tae Hyen (tai Mikael Niinimäen) zen-kirjakin. Sellainen rauhallinen ja leppoisa opas siihen kuinka me suomalaiset voimme harjoittaa zen-saunomista tai zen-sauvakävelyä, heh. 

Itse olen valmistunut uskontotieteestä ja opiskellut buddhalaisuutta vuosien ajan paljonkin. En ole kuitenkaan koskaan jaksanut meditoida viikkoa pidempää, joten tietoni zenistä on hyvin paperin tuoksuista tietoa. Osaan kyllä historian ja perjaatteet ja voisin keskustella erilaisista buddhalaisuuden suuntauksista kauankin, mutta minkäänlaista omakohtaista kokemusta minulle ei asiasta ole, jos ei oteta huomioon muutamaa lyhyttä vierailua buddhalaisissa temppeleissä eripuolilla maailmaa.

Nyt laukkaan kuitenkin innolla kohti valaistumista! No, ei vaiskaan. Mutta olen huomannut, että jo muutaman päivän meditoimisella stressitasoni on pudonnut huomattavasti. Lupaan paljastaa kolme kuukauden päästä vieläkö olen jaksanut herätä aamuisin mietiskelemään maailmankaikkeuden tyhjyyttä.

Ohessa vielä zen-kirjassakin mukana oleva Aaro Hellaakosken runo, kun se vaan on niin ihanan kaunis!

Kuin rauhaisena tummuu ilta

ja oksien alla hämärtyy.

Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta

mist' on tämä lahjoitettu ilta

ja missä on tyyneytesi syy.

Oli aivan turhaa ja tuskallista

luo salaisuuksien ponnistaa.

Se on loppumattoman louhimista,

se on pohjattomuuden luotaamista,

se on kysymysmerkkien seulontaa.

Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi.

Ole tyhjä vain. Ole auki vain.

Suo salaisuuksien tulla luoksi

tai haipua niinkuin pilvet juoksi

yli metsän latvojen humisevain,

suo silmien paistaa, henkien tuulla

läpi tuntosi valvovan tuokion.

Vain hiljaisella on korvat kuulla.

Kun askeleet hiipivät porraspuulla

vain odottajan ovi auki on.