Saako kirjastossa rukoilla?
Kuten blogini säännöllinen lukija tietää, en asu Suomessa, joten en yleensä pysy mukana suomalaisen kirjallisuusalan uutisissa enkä aina niissä muissakaan uutisissa. Kuulin tänään kuitenkin, että Espoon Entressen kirjasto on tehnyt jotakin hirvittävää ja shokeeraavaa: tarjonnut muslimiasiakkaille tyhjän nurkkauksen, jossa nämä voivat Ramadanin aikana rukoilla rauhassa!
Tästäkös on noussut haloo. Keskustelupalstat ja lehtien mielipidepalstat ovat täynnä pyhää vihaa huokuvia ihmisiä, jotka vastustavat tällaista toimintaa. Jopa jotkut kirjastoalan ihmiset ovat nousseet meuhkaamaan, että tällainen on väärin. En edes halua linkittää yhtään minnekään, kun olen niin ällistynyt, pettynyt ja surullinen. Ulkosuomalaisena olen oppinut arvostamaan monia asioita suomalaisuudessa, mutta juuri nyt tunnen suunnatonta helpotusta siitä, että en asu Suomessa!
Mistä tällainen vihan ilmapiiri oikein syntyy? Millaisella logiikalla joku voi kiihdyttää itsensä raivoon kuullessaan, että ison kirjaston tyhjästä nurkasta on annettu pari neliötä hiljentymistarkoitukseen? Mikä siinä on niin perinpohjin väärin ja hirvittävää? Minä en kuulu kirkkoon, en kristittyyn enkä muihinkaan, mutta en minä ahdistu, vaikka toiset uskoisivatkin ja jopa harjoittaisivat uskoaan julkisesti, niin kauan kuin tuo uskonnon harjoittaminen ei vahingoita muita. Ja jotenkin minun on hyvin vaikea nähdä kuinka jonkun toisen nurkassa hiljaa rukoileminen on muilta pois.
Surkuhupaisinta on, että ilmeisesti joku asiasta tuohtunut kunnon kansalainen (lue kiukkuinen rasisti) oli käynyt Entressen kirjastossa tarkistamassa tuon hiljentymistilan ja todennut sen olevan melko pieni, mutta oli samalla tuohtunut siitä kuinka kirjasto itsessään oli liian iso! Kyllä siinä taas veronmaksajien rahoja pistetään turhuuteen! Nih!
On se vaan kummallista kuinka usein nämä "maahanmuuttokriittiset" valveutuneet kansalaiset puolustavat kovaan ääneen Pyhää Suomalaista Kulttuuria, mutta pitävät samaan aikaan kirjastoja, taideapurahoja ja musiikkitaloa turhana hömpötyksenä.
Niin ja oikein hyvää huomista Id-juhlaa kaikille lukijoilleni!
Mutta Entressen kirjasto kuulostaa houkuttelevalta, pitääpä käydä heti kun siihen tulee mahdollisuus. :)
Luinpa tässä kauan kirjahyllyssäni lukemista odottaneen kirjan (ostin vuosia sitten kirjamessuilta jostain syystä), joka sopii hyvin tämän kohun yhteyteen. Kirja on Irshad Manjin Islamin kahdet kasvot. Manji on muslimi ja lesbo, joka kaipaa keskustelua ja tulkintaa islamin uskoon. Kirja on hyvin informatiivinen (hyvä pläjäys islamin uskon historiaa ja Israelin valtion syntyhistoriaa yms.) ja myös hyvin hämmentävä. Hämmentävä siksi, että hän kirjoittaa hyvin kriittisesti muslimeista ja islamin uskosta pysyen silti uskovaisena. Hän ihailee lähes kritiikittämästi juutalaisten uskonnollista suvaitsevaisuutta (jopa niin paljon, että eräs juutalainen joutuu muistuttamaan häntä ortodoksijuutalaisten suvaitsemattomuudesta). Hän kaipaa islamin uudistamista ja uskoo asiaan miltei yltiöoptimistisesti.
Ehkä minua kuitenkin henkilökohtaisesti eniten järkyttää se, että kaikkein ennakkoluuloisimmin muslimit suhtautuvat kuitenkin ateisteihin, he ovat jopa juutalaisiakin vihatuimpia. Minä siis sallin muslimeille mielihyvin rukoushetket ja rukouspaikat, mutta he pitävät minun maailmankatsomustani alhaistakin alhaisimpana. En silti käännyt muslimien vihaajaksi, onhan heissäkin poikkeuksia ja minä tunnen paljon kivoja ja fiksuja muslimeja.
Mutta Entressessä kannattaa tosiaan vierailla! :-)
Sonja, jokaisessa uskonnossa on tosiaan yllättävät haaransa, esimerkiksi juutalaisista ja muslimeista löytyy myös feministejä tai homoseksuaaleja, jotka yrittävät tulkita uskontoaan uudesta suunnasta. Ja aina kun puhumme islamista tai mistä tahansa uskonnosta, on hyvä muistaa kuinka valtavasti kannattajia löytyy eri puolilta maailmaa. On melkein absurdia sanoa, että esim. muslimit ovat sellaisia tai tällaisia, kun joukko on niin laaja ja kirjava.
Itse olen koulutukseltani uskontotieteilijä ja tutustunut erityisesti afrikkalaisiin uskontoihin sekä islamiin ja buddhalaisuuteen. Kaikista uskonnoista löytyy niin paljon kaunista ja hyvää, että on hämmentävää, kuinka ihmiset näyttävät aina takertuvan niihin rumiin ja tuomitseviin puoliin ja käyttävän uskontoja omiin pikkumaisiin päämääriinsä. Siksi on hyvä tietää, että ainakin osa uskovaisista yrittää sisältäpäin tuoda uutta näkökulmaa uskonnollisiin yhteisöihin, vaikka sitten sitä muslimi-lesbon näkökulmaa. Kirjavinkkisi kuulosti kiinnostavalta!
Muslimithan pitävät kristittyjä ja juutalaisia "kirjan kansoina", jotka uskovat periaatteessa samaan Jumalaan, mutta eivät ole "ymmärtäneet" Muhamedin tärkeyttä. Historian aikana muslimit ovatkin olleet juutalasia ja kristittyjä kohtaan paljon suvaitsevampia kuin toisin päin. Mutta ateisteja sen sijaan on vaikea ymmärtää. Eräs ateisti-ystäväni päätyikin Indonesiassa kutsumaan itseään kristityksi, koska ihmiset eivät vain suostuneet ymmärtämään sillä, ettei hän muka uskonut yhtään mihinkään jumalaan! ;-) Ateisti-vihaan hän ei kuitenkaan törmännyt, vain kummasteluun.
Sen verran taas Manjin puolustukseksi voin sanoa, että hän nimenomaan arvosteli islamin valtavirtaa ja muslimien arkuutta arvostella omiaan ja keskustella uskon asioista. Hän nimenomaan peräänkuulutti keskustelua ja kaksinaismoralismista sekä uhrimentaliteetista luopumista.
Mutta selvää on se, että oli aika mikä tahansa, voi lausahtaa:"Jumalan nimeen on tapettu ennenkin."
Itseäni tässä tilanteessa surettaa tämä netissä esiintyvä vihan ja raivon laajuus ja voima. Miten tuollaisesta voi kukaan raivostua noin paljon? Totta kai hiljentymisnurkkausta saa vastustaa ja keskustelu on aina tervetullutta. Mihin uskonnot sopivat ja minkälaisissa tiloissa niitä ei pitäisi esiintyä? Pitäisikö meidän mennä Ranskan linjalle ja kieltää kaikki uskonnollisuus julkisissa tiloissa vai pitäisikö meidän hyväksyä eri uskontojen yhä laajempi näkyvyys?
Mutta jonkun verran nettiä selaillessani olen löytänyt hyvin vähän asiallista keskustelua ja melkein vain sitä vihaa ja raivoa, joka surettaa ja pelottaa minua. Edelleen mietin mistä se raivo ja ylireagointi voi syntyä?