Joku päivä he kumminkin tarvitsevat runoutta,

merkityksellä ladattua kielimaisemaa

tukahdutettuja tunteita, huutoja, unia, kaipuuta.

Aukkoja, tirkistyspaikkoja josta näkee sisäiset tilat.

Pieniä, pelottavia pudotuksia kuolemaan ja kuiluun.

Lampien pohjamudissa välähtäviä ikkunoita.

Kalan ja oravan kutsua.

Näädän jälkiä lumessa. Revontulten sinfoniaa.

Myyttisiä junia, outoja takapihoja.

Joku päivä keskellä mainostaukoa,

jokin säikäytää heidät, korppi lehahtaa olalle

korkea naisen sopraano ja rumpujen kumu.

Menneisyyden tumma kalvo repeää.

Ihmiskunnan alkukodin nuoruus, nuotiotulien laulu.

Arja Tiainen

Ja siinä runoilija on kyllä aivan oikeassa! Luulen, että tänään on juuri sellainen päivä jolloin minä tarvitsen runoutta. Luulen melkein, että aion tällä viikolla viettää runo-viikkoa täällä blogissani. Tervetuloa mukaan!