Matalalta

Äsken kaikki oli tässä.

Timotein tähkät ja kärpäset.

Rantakivien hirviömuodot

ja valkeat simpukkasydämet.

Mereneneidon pyrstön huomasin

ja tontun vilkkuvan lakin.

Näin tikkuja tikan pajalla,

sarvijaakon kiiltävän takin.

Näin mullassa isot saappaanjäljet

ja toukan joka jäi niitten alle.

Näin miten pääskynpesästä

lähti poikanen maailmalle.

Näin miten vauvaa nauratti

ja miten sen silmät hohti.

Miten pulleat sormet kurkotti

räsymaton hapsuja kohti.

Johanna Venho

Tyttäreni sai aikoinaan nimiäislahjakseen Johanna Venhon runokirjan "Puolukkavarvas". Olen hehkuttanut kirjaa täällä aikaisemminkin, ainkin tässä postauksessa. Lapsi tykkää runoista kyllä kovasti, mutta jotenkin tuosta Venhon kirjasta on tullut erityisesti minulle itselleni äärimmäisen rakas. Venho kuvaa vauvaperheen elämää jotenkin niin koskettavasti ja tutunoloisesti, että en voi kuin nyökkäillä ja huokailla. Ja hassuinta on, että näiden runojen lukeminen herättää minussa aina hillittömän vauvakuumeen! (Olen valinnut tähän postaukseen tällaisen vähemmän vaarallisen runon, jossa puhutaan kärpäsistä ja tontuista, jotta kaikki lukijani eivät ryntäisi heti lisääntymään.) Jos ikinä mietitte mikä kirja olisi hyvä lahja vauvaperheeseen niin se on ehdottomasti tämä! Kunhan kirjaa lukee vain silloin tällöin ja harkitusti, turvallisissa olosuhteissa.

(Myös täällä olen kirjoittanut Venhosta ja hänen vähemmän vaaraallisesta aikuisten runoudestaan, joka ei herätä intohimoja pieniä potkuhousuja kohtaan.)