Kirjoittaja

Reeta Karoliina

kirjani.reeta(at)gmail.com

There's more to life than books, you know, but not much more, not much more (The Smiths)

På vegne av venner

 

 

Når jeg flyttet til Norge, snart fire år siden, var det mening at jeg skulle begynne å lese mere norske bøker og skrive mer norsk til bloggen min. Det har ikke skjedd. For dette finnes det en veldig enkel grunn: hver eneste dag må jeg bruke norsk i alle andre situasjoner i livet mitt. Jeg snakker norsk på jobben og med venner, ser norske tv, leser norske aviser og til og med datteren min svarer på norsk når jeg snakker finsk til henne.

Litteratur har vært det eneste del av livet mitt hvor jeg kan være hjemme. Enda jeg bor i Norge kan jeg fremdeles lese finsk, skrive finsk, tenke på finsk. Jeg savner mitt morsmål så mye hver eneste dag at det føles vanskelig å begynne å skrive mer norsk hit.

Men men… sånn er det nå bare at jeg bor i Norge og mest sannsynligvis skal jeg bo her også i framtiden. Derfør er det nødvendig at jeg lærer litt bedre norsk. Det er ikke noe jeg kan velge lenger, jeg bare MÅ begynne å lese mer og skrive mer norsk, så enkel er det.

Så her går vi… Hjertlig velkommen alle norske leser som finner veien hit! Jeg vet ikke hvor ofte jeg kommer til å skrive norsk, men jeg håper at det blir, om ikke annet, to, tre ganger i månad. (Jeg lover også litt flere engelske poster!)

Vi kan begynne med boken som jeg leste allerede siste høst. Jeg husker Kristopher Schau mest fra andre boken hans, den ekkelste matboken i verden, ”Tendenser”. Så jeg var ikke så entustiastik å lese hans nyeste bok ”På vegne av venner” enda mange fortalte at det var en god bok. Heldigvis var boken veldig tynn så jeg tenke at jeg må klare å lese det selv om den er ekkel den også.

Jeg må sier at jeg var overrasket. ”På vegne av venner” er en veldig pen bok, litt trist og på en måte veldig respektful. Ikke noe jeg kunne vente fra Kristopher Schau.

 

 

Så så jeg bildet. Det var i en artikkel i Aften Aften der det sto om kommunale begravelser i Oslo. Altså begravelser betalt av Oslo kommune. Begravelser som av ulike årsaker måtte tas hånd om av det offentlige og ikke av venner eller eventuelle familie. Og så var det bildet. En tom kirke med en hvit kiste foran alteret. Ingen hadde kommet. Vedkommende ble altså bisatt foran en tom sal.

 

 

”På vegne av venner” forteller om begravelser som dette. Etter Schau leste artikkelen bestemte han å besøke så mange kommunale begravelsene som mulig og i boken hans forteller han hvordan føles det å sitte i tom kirken og håpe at noen andre kommer. Schau beskriver ulike prester han møter og ulike preker han hører. Hva kan presten si om et dødt menneske han kjente ikke, når det ikke finnes venner eller familie som kan fortelle noe om det?

 

 

Han hadde òg et godt forhold til naboene sine og han var alltid blid og hyggelig, men også holdt han seg mye for seg selv i leiligheten sin, eller han var også ute og vandret. Han leste mye.

 

 

Denne boken var verdig å lese. Det var en liten human bok med en store respekt for menneske. Jeg er glad at leste det og for å begynne min ”norske periode” på bloggen min med denne boken.

 

Amma kirjoitti 25.04.2011 - 22:31
Hieno juttu, että alat kirjoittaa blogia myös norjaksi! Minusta on hauskaa silloin tällöin lukea norjaa, sillä se näyttää todella kummalliselta, mutta siitä huolimatta jopa meikäläinen voi vajavaisella ruotsin taidolla ymmärtää :) Ymmärrän kyllä, että mielelläsi luet ja bloggaat juuri suomeksi, toisaalta norjalaiseen kirjallisuuteen perehtyminen on varmasti kiehtovaa!
Ilona kirjoitti 26.04.2011 - 01:58
Olipa erikoinen kokemus, en ole koskaan ennen lukenut norjaa pätkääkään, ja ihme ja kumma, sain pääosin selvää, vaikka mielestäni en ruotsiakaan juuri osaa, mitä nyt hatarasti muistan lukioajoilta jotain (passiivista kielitaitoa omaan siis jonkin verran). En tosiaankaan tiennyt, että ruotsin ja norjankieli ovat noinkin samankaltaisia. Hirmu vähän sitä näköjään tietää Norjasta saatika sen kielestä. Kiitos blogistasi!
Anki kirjoitti 26.04.2011 - 07:27
Tästä pystyy tosiaan ymmärtämään paljon ruotsin avulla. :)
Tiina kirjoitti 26.04.2011 - 17:17
Ihan mielenkiinnosta: kävitkö norjan kursseilla? Miten kauan meni, että pystyit puhumaan ja ymmärtämään norjaa? Kirjoitettunahan se on aika helppoa (jos osaa ruotsia), mutta ainakin mitä itse olen norjaa kuullut, niin ei välttämättä ihan kaikki ole selvää...
Reeta Karoliina kirjoitti 26.04.2011 - 21:07
Hauskaa, että suomalaistkin ymmärtää! :-D

Juu, kirjoitettu norja on hyvin samanlaista kuin ruotsi. Mun mielestä myös kirjoitettua tanskaa on loppujen lopuksi helppoa ymmärtää ihan vain ruotsin pohjalta. Se puhuminen onkin sitten erikseen…

Oma korvani on tottunut Oslon murteeseen, se kuulostaa simppeliltä, mutta jokaikisessä pienessä norjalaisessa kylässä on oma murteensa ja osa niistä on niin vaikeita, etteivät norjalaiset itsekään aina ymmärrä toisiaan ;-) Esimerkiksi "minä", jos kirjoitetaan "jeg" saatetaan lausua ties kuinka monella eri tavalla (jäi, ä, e, i…) Melkein mikä tahansa suusta tuleva vokaali saattaa tarkoittaa "jeg".

Tiina, en ole käynyt kursseilla. Kaikki muut maahanmuuttajat saavat Norjassa ilmaiset kielikurssit, mutta Pohjoismaista tulevien oletetaan osaavan jotain skandinaavista kieltä niin hyvin, että meille ei kursseja tarjota! :-( Oma ruotsini ei tosiaan ollut mitenkään hyvä tänne muuttaessa. (Kirjoitin aikoinaan M:n ja olen suorittanut virkamiesruotsinkin, mutta en ollut käyttänyt kieltä juuri missään ikinä.) Olen opiskellut itse kotona ja tietenkin norjalaisen mieheni kanssa. Ja työelämässä oppii kun on pakko…

Ekan puolen vuoden jälkeen osasin jo hyvin kaikki joka päiväisessä elämässä tarvittavat asiat, mutta vasta pari vuotta täällä asuttuani ei enää pelottanut vastata puhelimeen! :-D Puhelimessa puhuminen oli mulle pitkään se kaikista vaikein asia. Viime vuonna tein kuitenkin töitä, joissa oli pakko puhua puhelimessa hyvin paljon (jopa niiden tanskalaisten kanssa!) ja siinä lähti sitten sekin pelko. Kuitenkin vasta nyt (3,5 vuotta täällä asuttuani) voin sanoa, etten pelkää norjan puhumista yhtään missään ja voin ilmaista itseäni norjaksi melkein yhtä hyvin kuin englanniksi. Tällä hetkellä eniten pelottaakin kirjoittaminen, koska kielioppini ei ole mitenkään terässä. Mutta täällä blogissahan sitä voi harjoitella. Ja aion kyllä jossain vaiheessa mennä kurssillekin, kun vaan joskus löytyy tarpeeksi energiaa ja aikaa.

Se täytyy vielä sanoa, että täällä Norjassa ja etenkin Oslossa on niin paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa, että yksi sönkkäävä suomalaisnainen ei tunnu missään. Täällä ollaan totuttu siihen, että joukossa on aina joku, joka ei puhu norjaa täydellisesti tai joku, joka ääntää hassusti. Olen törmännyt vain ja ainoastaan kannustukseen ja tsemppaukseen täällä, koskaan ei ole kukaan katsonut nenän vartta, vaikka en täydellistä norjaa puhukaan, joten se puhuminen on jo lähtökohtaisesti helpompaa kuin vaikka maahanmuuttajalla Suomessa.
Reeta Karoliina kirjoitti 26.04.2011 - 21:17
Ai niin, se piti vielä kertoa, että täällä Norjassahan on kaksi kieltä. Bokmål ja nynorsk. Valtaosa puhuu ja kirjoittaa bokmålia, mutta kaikkien täytyy opiskella koulussa myös nynorksia. Siihen suhtaudutaan täällä vähän kuin pakkoruotsiin Suomessa, pilkaten ja vähätellenkin, mutta samalla jotkut hyvinkin suositut kirjailijat kirjoittavat nynorskiksi (esim. Jon Fosse, jonka on kehuttu olevan Norjan paras näytelmäkirjailija Ibsenin jälkeen). Noita nynorskiksi kirjoittavia ei valitettavasti suomenneta juuri koskaan.
Elina kirjoitti 26.04.2011 - 23:51
Kiitos tästä, og lykke til med prosjekten:) Tosi kiinnostavaa muuten tuo tieto nynorskin pakollisuudesta ja siihen suhtautumisesta! Pitääpä tutustua tarkemmin tähän kielipolitiikkaan. Asun itse nynorskinkielisella alueella ja olen ajatellut bokmålin ja nynorskin lähinnä erilaisina murteina, vähän niinku suomee ja savvoo-tyyliin. Mutta tosiaan tuntuu siltä että joka niemessä ja notkossa puhutaan omaan tyyliinsä. Ehkä vaikeinta ymmärtää on Bergenin murre kurkkuärrineen, muuten kyllä kuuntelen oikein sujuvasti mitä tahansa :)
Reeta Karoliina kirjoitti 27.04.2011 - 19:34
Elina, bokmålhan on se vanhan ajan norja, joka juontaa juurensa tanskasta. Nynorsk kehitettiin aikoinaan kansallistunteen noustessa, kun norjalaiset halusivat erottua tanskalaisista ja saada "ihan oman" kielen. Mutta ei se nynorsk ole siltikään vakiintunut koko kansan kieleksi, vaan nynorskia puhuu n. 10-15 % kansasta. Mutta koska se on kuitenkin toinen virallinen kieli, niin kaikki sitten opiskelevat sitä koulussa (enemmän tai vähemmän pitkin hampain).

Bergenin murre on kyllä ihan oma lukunsa! :-D
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code