Suomen eduskuntavaalit aiheuttivat täällä Oslon vaalivalvojaisissa niin suuren shokin ja trauman, etten ole osannut kommentoida vaaleja täällä blogissani mitenkään. Haluaisin kovasti sanoa jotakin, mutta aina kun yritän saan kokoon hyvin vähän mitään painokelpoista. Olen siis päättänyt jättää vaalien kommentoinnin kokonaan väliin. Kyllä uskolliset lukijani varmaan muutenkin osaavat aavistella olenko kallellani kohti niitä rasisteja, jotka haluavat poistaa tuet kaikelta sellaiselta taiteelta, joka ei aja heidän asiaansa vai kallistunko sitten kuitenkin jonnekin muualle päin. 

Sivuan politiikkaa vain sen verran, että esittelen teille tässä Anni Sinnemäen runon. (Ei, en silti äänestänyt Vihreitäkään tällä kertaa.) Kaiken vaalihumun jälkeen on hyvä muistaa, että poliitikotkin ovat loppujen lopuksi ihmisiä. Jotkut heistä osaavat myös kirjoittaa runoja ja runoushan on kuitenkin viime peleissä aina politiikkaa tärkeämpää.

Tämä Sinnemäen runo nousi mieleeni, sillä minulla on Suomessa kaksikin pikkusiskoa, jotka molemmat valmistuvat tänä keväänä. Toisesta tulee sosionomi ja toisesta terveydenhoitaja. (Meniköhän oikein?) Molemmat ovat ihania ja suloisia ja rakkaita. Niiden lisäksi on vielä kolmaskin pikkusisko, joka sekin on ihana ja suloinen ja rakas. Ja kaikkia niitä minun on kamala ikävä täällä kaukana Norjassa!

Tämä runo on teille kaikille. Voikaa hyvin ja olkaa onnellisia! Muistakaa, että maailma on kaikesta huolimatta kaunis ja kiinnostava. Täällä on paljon enemmän rakkautta, iloa ja lohtua kuin ennakkoluuloja ja vihaa. Täällä on pieniä kissoja ja unelta tuoksuvia lapsia, lämpimiä kesäöitä ja mansikoita. Ja jopa Ilosaarirock!

Kiitos, kun olette olemassa. 

Ohjeita nuorelle naiselle

Kunnioita äitiäsi
Lue romaanit loppuun
Tiedä miten leipää valmistetaan

Tyylikkäinkin vaate
tulee menemään pois muodista
klassikkoja ei ole

Harjoittele hymy
jolla saat miehen
katsomalla kerran

Älä elä harhaluulossa
että ne jotka sinua piirittävät
todella tarvitsevat sinua

Jos kansallistat öljyvarat
tee se niin ettei kukaan
joudu häkkiin veropetoksesta

Jos itket, itke elokuvissa
ei ole tarkoitus muuten surra ja vetistellä
vaan päästää
maailma murheineen
ihon läpi
vereen ja vahvistamaan luita

Anni Sinnemäki