Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni haastoi muut bloggarit kuvaamaan oman lukunurkkansa. Pohdiskellessani sitä, missä luen eniten tajusin, että minun lukunurkkani taitaa nykyisin olla metron penkillä. Tällä hetkellä luen kaikista eniten, kun olen poissa kotoa: metrossa, kadulla kävellessäni, odotushuoneissa…

Kotona suosikkipaikkani on kuitenkin keittiön pöydän ääressä. Nuorempana, yksin asuessani, luin milloin missäkin, mutta nyt, kun mies ja lapsi sotkevat minkä ehtivät en oikein pysty rauhoittumaan lukemiseen olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Sohvalla istuessani näen koko ajan sivusilmällä pyykkivuoret ja hujan hajan lojuvat lelut ja päädyn aina lopulta siivoamaan, vaikka tarkoitukseni olisi vain istua rauhassa ja lukea. Keittiö on asuntomme pienin ja sen saa siivottua parissa minuutissa. Sitten vain ovi kiinni ja voin unohtaa muualla asunnossa vallitsevan kaaoksen. Kuppi teetä, pino kirjoja ja pystyn vihdoin rauhoittumaan ihan oikeasti. Ikkunan vieressä kasvaa omenapuu, joka juuri nyt kukkii vaaleanpunertavia kauniita kukkiaan. Melko usein siinä puussa keikkuu lintuja, orava tai joku lähiseudun kissoista. Naapurin ikivanha koira nuokkuu vastapäisellä pihalla ja säännöllisin väliajoin viereiselle tielle ajaa auto, joka ei tajua tämän kadun olevan umpikuja ja joutuu sitten hämmentyneenä kääntymään ympäri ja ajamaan takaisin.

Bo Carpelan kirjoittaa runossaan: "On hiljaisia keittiöitä joissa joku istuu / lukemassa, kirja tuettuna leipää vasten." Tänä iltana se joku olin minä.