Täällä taas ja saman tien pois
Tänään on viisi vuotta siitä kun aloitin blogini. Olen kirjoitellut tänne toisinaan hyvinkin säännöllisesti, pitkiä kirja-analyyseja monta kertaa viikossa. Toisaalta olen pitänyt säännöllisesti myös blogitaukoja, joista pisin oli tyttäreni syntymän aikoihin ja kesti puolisen vuotta. Nyt viime aikoina olen huomannut, etten saa kirjoitettua. Luettujen kirjojen pino kasvaa ja mielelläni hehkuttaisin teille niitä kaikkia, mutta juuri nyt en osaa. Tuntuu, että tarvitsen oikein kunnon nettitauon, jotta voin rehellisesti päättää haluanko jatkaa blogiani vai en.
Tämä blogi on minulle rakas, joten luopuminen ja ajatus blogin sulkemisesta tuntuu surulliselta, mutta kirjoittaminenkaan ei juuri nyt tuo iloa, joten en siihen väkipakolla ryhdy. Jonkinlaisena väliaikaisratkaisuna päätin, että suljen blogini nyt loppuvuodeksi. Päätän sitten ensi tammikuussa jaksanko ja haluanko yhä jatkaa vai en.
Kiitos kaikille ihanille lukijoille! Tavataan jälleen tammikuussa, lupaan, että tulen ainakin kertomaan mihin tulokseen päädyin. Halaus!
Hyvää syksyä sinulle ja perheellesi!
[Ja lukemista. Stressasin jokin aika sitten siitä, etten pysty lukemaan kaikkia niitä kirjoja, mitä "pitäisi" (tai oikeastaan, mitä haluaisin). Sitten tajusin, ettei tarvitse. Nyt on ihanaa, kun voin oikeasti nauttia lukemisesta, stressaamatta siitä, että pitäisi lukea se ja se kirja tosi nopeasti, että ehtii lukea ne sata muutakin. No way.]
Nauti sinä blogitauostasi - jonka siis toivon tosiaan olevan vain tauko! :)
Näköjään blogimme ovat samanikäiset - ja kummallakin taitaa olla pientä itsetutkiskelua jatkon suhteen. Itse ratkaisin sen niin, että jatkan kirjoittelua, mutta vieläkin omaehtoisemmin kuin ennen. Aion kyllä edelleenkin ajatella myös mahdollista lukijaa, mutta pääsääntöisesti kirjoitan juuri siten kuin itseäni huvittaa ja juuri niin harvoin kuin huvittaa - kuitenkin kerran kuussa on hyvä minimitavoite kirjablogille, muuten voi homma jäätyä tyystin. Ja toisinaan sitten useamminkin.
Itselleni kirjoittaminen sinänsä on alkanut muodostua kiinnostavammaksi kuin lukupäiväkirjan pitäminen, jollaisena blogin aloitin. Siksi en niin innokkaasti jaksa enää ruotia syksyn uutuuskirjojakaan, vaikka kyllä niitä tulee melko paljon luettua.
Ja jos haluaa tarkemmin miettiä, mitä ja miten kirjoittaa, ottaa se oman aikansa. Siksi juttuja syntyy nykyisin vähemmän, mutta teksteinä ne ovat minulle itselleni tärkeitä prosesseja verrattuna blogin alkuaikoihin, jolloin kirjan luettuani istuin pariksi tunniksi koneen ääreen ja kirjoitin postauksen. Toisaalta siinäkin oli oma hohtonsa, mutta jotenkin en jaksa enää motivoitua. Mieluummin luen muiden kirjallisuusblogien uutuusesittelyitä: viisi vuotta sitten niitä ei juuri ollut, mutta nyt on ja paljon - ja hyviä!
Paras lääke blogiväsymykseen on se, ettei aseta itselleen liikaa paineita. Hyvä on myös silloin tällöin keksiä jotain uutta, funtsia miten omaa harrastustaan voisi kehittää.
Eiköhän me jatketa vielä seuraavatkin viisi vuotta: kertomus jatkuu ... Tsemppiä sinulle ja blogillesi!