Venäläinen teepöytä
Tervetuloa takaisin kirjallisen teehuoneen pariin! Tällä kertaa teille on katettu maukas venäläinen teepöytä!
Tee saapui Venäjälle alunperin 1600-luvulla, kun Mongolian hallitsija toi sen mukanaan lahjana tsaarille. Aluksi säkillinen kuivattuja lehtiä ei oikein vakuuttanut lahjana, mutta lopulta tee löi itsensä läpi Venäjällä ja nykyisin jopa yli 80 % venäläisistä juo teetä päivittäin. Siis aivan järjetön määrä teefaneja!
Venäläiseen teepöytään kuuluu tietenkin ehdottomasti samovaari. Sitä ei juuri nyt oheisessa kuvassa näy, mutta kirjallisessa teehuoneessamme on toki useita toinen toistaan kauniimpia vanhoja venäläisiä samovaareja. Samovaarin päälle asetetaan pieni teekannu, jossa haudutetaan hyvin vahvaa mustaa teetä. Asiakkaan kuppiin kaadetaan hiukkasen tuota vahvaa teetä, jonka jälkeen teen juoja voi itse lisätä kuppiinsa haluamansa määrän samovaarissa keitettyä kuumaa vettä. Tällä tavoin jokainen saa juuri itselleen sopivan vahvuista teetä. Venäläiset eivät yleensä käytä teessään maitoa, mutta joukkoon saatetaan lisätä esimerkiksi marjoja, hilloa tai sokeria.
Venäläisen teepöydän kirjapino huojuu tietenkin korkeana. Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Nabokov, Ahmatova, Bulgakov, Pasternak, Gogol ja Gorgi noin niin kuin ensi alkuun. Rakastan vanhoja venäläisiä klassikoita kuin hullu puuroa! Mitä paksumpi ja kiihkeämpi kirja, sen parempi! Monissa näissä venäläisissä klassikoissakin muuten juodaan paljon teetä. Venäläistä nykykirjallisuutta en kuitenkaan tunne juuri lainkaan. Hyllyssäni odottaa oikeastaan vain yksi Victor Pelevinin kirja. Vinkkejä venäläisestä nykykirjallisuudesta otetaan siis vastaan!
Eli samovaari kuumaksi, taustalle balalaikka soimaan ja Raskolnikovin kimppuun!
Venäläisiä klassikoita rakastan. Olen seurannut netin kautta Ylen:n Teemalta tulevaa Dostojevskin elämästä kertovaa tv-sarjaa. Siinäkin juodaan paljon teetä.
Tatjana Tolstaja ( ei sukua Tolstoille) on Euroopassa ja Yhdysvalloissa tunnettu kirjailija. En tiedä onko häntä suomennettu, mutta muistan lukeneeni jostain antologiasta hänen kertomuksensa. Oliskohan antlogian nimi ollut Puhu, Maria. Se sisältää venäläisiä nykynaiskirjailijoita, samoin antologia Mikä ihana päivä!
Darja Dontsovalta on suomennettu dekkareita.
Miesnykykirjailijoilta Vladimir Sorokinilta ja Viktor Jerofejevilta on suomennettu useampia teksia. Jerofejev on minun suosikkini, Venäjällä inhottiu kirjailija.
Boris Akuninin dekkarit ovat mahtavia! Asaselin salaliitto on ensimmäinen, ja niitä on kai viisi ilmestynyt suomeksi. Kirjat sijoittuvat jonnekin 1800-luvun loppupuolelle, eli sopivat kevyinä makupaloina venäläisistä klassikoista pitäville.
Amma, munkin suosikkeja on Dostojevski ja Bulgakov :-) Anna Kareninassa tykkäsin kaikista niistä sivuhenkilöistä, mutta inhosin itse Annaa ja sen rakastajaa :-D
Anita K. iso kiitos vinkeistä! :-) Toi "Naisten valheet" muuten odottaa hyllyssä sekin, olin vaan unohtanut, että sekin on venäläinen. (Sain sen tuolta Eveliinalta lahjaksi ;-)
Flora, Uspenski! Se täytyy tietenkin lisätä listaan! Ihana kirjailija! <3 Ja kiitos noista muistakin vinkeistä!
Eveliina, kiitos kirjasta ja vinkistä ;-)
ps. Kiva, että et jäänytkään tauolle ja sain nauttia venäläisen teehetken:)
Suosittelen vielä dekkareiden ystäville Aleksandra Marininan dekkareita, joissa paha ei aina saa palkkaansa ja hyväkin ihminen voi ajautua murhaajaksi. Pelevin on myös erittäin upea kirjailija, mutta hänen kirjansa laukkaavat välillä sellaisissa sfääreissä, että ainakin tämän lukijan "hilse vaan pöllyää". Pelelevinin kirjat sisältävät kumminkin ihanan sivaltavaa nyky-Venäjän kritiikkiä ja mainiota huumoria, sitä paitsi eihän aina kaikkea tarvitse ymmärtää;)
Minulla odottaa tuo Ulitskaja hyllyssä, mutta Akuninin dekkarin luovutin arvonnassa toisaalle. :)
Hauskaa, että sulle Anna Karenina oli ihan erilainen kirja! Mä luin sen joskus kauan sitten, mutta muistan, että olin kiinnostunut vain sivuhenkilöistä ja harmittelin aina, että höh, nyt pitää taas lukea tästä Annasta… ;-) Sama kävi muuten myös Jotunin "Huojuvan talon" kanssa. En tykännyt päähenkilöstä, mutta sen siskosta kylläkin!
Karoliina, toi Anna Karenina -kimppaluku on kyllä hieno idea! Eikös Ruusun nimestäkin ole sellainen käynnissä? Ai niin ja Proustista myös! Joskus pitää ottaa johonkin tollaiseen osaa...