Kirjoittaja

Reeta Karoliina

kirjani.reeta(at)gmail.com

There's more to life than books, you know, but not much more, not much more (The Smiths)

Venäläinen teepöytä

 

Tervetuloa takaisin kirjallisen teehuoneen pariin! Tällä kertaa teille on katettu maukas venäläinen teepöytä!

Tee saapui Venäjälle alunperin 1600-luvulla, kun Mongolian hallitsija toi sen mukanaan lahjana tsaarille. Aluksi säkillinen kuivattuja lehtiä ei oikein vakuuttanut lahjana, mutta lopulta tee löi itsensä läpi Venäjällä ja nykyisin jopa yli 80 % venäläisistä juo teetä päivittäin. Siis aivan järjetön määrä teefaneja!

Venäläiseen teepöytään kuuluu tietenkin ehdottomasti samovaari. Sitä ei juuri nyt oheisessa kuvassa näy, mutta kirjallisessa teehuoneessamme on toki useita toinen toistaan kauniimpia vanhoja venäläisiä samovaareja. Samovaarin päälle asetetaan pieni teekannu, jossa haudutetaan hyvin vahvaa mustaa teetä. Asiakkaan kuppiin kaadetaan hiukkasen tuota vahvaa teetä, jonka jälkeen teen juoja voi itse lisätä kuppiinsa haluamansa määrän samovaarissa keitettyä kuumaa vettä. Tällä tavoin jokainen saa juuri itselleen sopivan vahvuista teetä. Venäläiset eivät yleensä käytä teessään maitoa, mutta joukkoon saatetaan lisätä esimerkiksi marjoja, hilloa tai sokeria.

Venäläisen teepöydän kirjapino huojuu tietenkin korkeana. Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Nabokov, Ahmatova, Bulgakov, Pasternak, Gogol ja Gorgi noin niin kuin ensi alkuun. Rakastan vanhoja venäläisiä klassikoita kuin hullu puuroa! Mitä paksumpi ja kiihkeämpi kirja, sen parempi! Monissa näissä venäläisissä klassikoissakin muuten juodaan paljon teetä. Venäläistä nykykirjallisuutta en kuitenkaan tunne juuri lainkaan. Hyllyssäni odottaa oikeastaan vain yksi Victor Pelevinin kirja. Vinkkejä venäläisestä nykykirjallisuudesta otetaan siis vastaan!

Eli samovaari kuumaksi, taustalle balalaikka soimaan ja Raskolnikovin kimppuun!

 

 

jaana kirjoitti 27.10.2011 - 08:58
Ihana postaus ja kauniit kuvat! Olen asunut jo muutamia vuosia Venäjälle, mutta suurta teen ystävää minusta ei vielä ole tullut. Juon kyllä, mutta ilman suuria intohimoja. Se mihin täällä kiinnittää huomiota ravintoloissa, että erilaiset teet toimivat usein myös ruokajuomina, mikä minusta on melko kummallista ;)

Venäläisiä klassikoita rakastan. Olen seurannut netin kautta Ylen:n Teemalta tulevaa Dostojevskin elämästä kertovaa tv-sarjaa. Siinäkin juodaan paljon teetä.
Amma kirjoitti 27.10.2011 - 09:57
Ah ihanaa venäläistä teetä ja kirjallistuutta! Minäkin pidän venäläisistä klassikoista. Mutta nyt luen Anna Kareninaa, joka on ensimmäinen Tolstoini, enkä ole vielä kovin ihastunut. Myös Gogolin Kuolleet sielut oli pettymys. Sen sijaan Dostojevskista pidän paljon ja ehdoton suosikkini Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen kärkikymmenikkööni! Mutta venäläistä nykykirjallisuutta en tunne minäkään. Suomennetaankohan sitä edes kovinkaan paljoa? Ainakin minulta on mennyt täysin ohi.
ANITAK kirjoitti 27.10.2011 - 12:04
Naiskirjailijat taitavat jäädä aina ja kaikkialla mieskirjailijoiden jalkoihin, eivä ainakaan tule ensimmäisenä mieleen. Aika vähän heitä suomennetaan. Nykykirjailjoista Ljudimalta Ulitskajalta on tullut tänä vuonna kirja Naisten valheet, aikaisemmin on ilmestynyt Iloiset hautajaiset.

Tatjana Tolstaja ( ei sukua Tolstoille) on Euroopassa ja Yhdysvalloissa tunnettu kirjailija. En tiedä onko häntä suomennettu, mutta muistan lukeneeni jostain antologiasta hänen kertomuksensa. Oliskohan antlogian nimi ollut Puhu, Maria. Se sisältää venäläisiä nykynaiskirjailijoita, samoin antologia Mikä ihana päivä!

Darja Dontsovalta on suomennettu dekkareita.

Miesnykykirjailijoilta Vladimir Sorokinilta ja Viktor Jerofejevilta on suomennettu useampia teksia. Jerofejev on minun suosikkini, Venäjällä inhottiu kirjailija.
Flora kirjoitti 27.10.2011 - 12:45
Irina Ratushinskajan vankileirimuistelmateos Harmaa on toivon väri teki minuun nuorena tyttönä lähtemättömän vaikutuksen. En tiedä, miten se vaikuttaisi nykyisin, kun sen lukemisesta on varmaan kohta 20 vuotta... Ratushinskajalta on suomennettu joku romaanikin, jonka olen myös lukenut, mutta ehkä nuo muistelmat olivat vaikuttavammat.

Boris Akuninin dekkarit ovat mahtavia! Asaselin salaliitto on ensimmäinen, ja niitä on kai viisi ilmestynyt suomeksi. Kirjat sijoittuvat jonnekin 1800-luvun loppupuolelle, eli sopivat kevyinä makupaloina venäläisistä klassikoista pitäville.
Flora kirjoitti 27.10.2011 - 12:47
Niin, ja tottahan venäläisessä teepöydässä on tilaa muutamalle lastenkirjalle - varmaan eniten suomennettu venäläinen nykykirjailija on Eduard Uspenski?
Eveliina kirjoitti 27.10.2011 - 19:05
Minäkin suosittelen tuota Ulitskajan Naisten valheet -kirjaa. Jotain sellaista Tsehov ehkä kirjoittaisi nykypäivänä.
Reeta Karoliina kirjoitti 27.10.2011 - 22:15
Jaana, juotko siellä usein ihan aitoa samovaari-teetä?

Amma, munkin suosikkeja on Dostojevski ja Bulgakov :-) Anna Kareninassa tykkäsin kaikista niistä sivuhenkilöistä, mutta inhosin itse Annaa ja sen rakastajaa :-D

Anita K. iso kiitos vinkeistä! :-) Toi "Naisten valheet" muuten odottaa hyllyssä sekin, olin vaan unohtanut, että sekin on venäläinen. (Sain sen tuolta Eveliinalta lahjaksi ;-)

Flora, Uspenski! Se täytyy tietenkin lisätä listaan! Ihana kirjailija! <3 Ja kiitos noista muistakin vinkeistä!

Eveliina, kiitos kirjasta ja vinkistä ;-)
Sonja kirjoitti 28.10.2011 - 10:17
Minä suosittelen lämpimästi Natalja Kljutšarjovan Kolmannessa luokassa- kirjaa. Siinä jotenkin Dostojevskin idioottia muistuttava sympaattinen nuori mies kiertää junalla Venäjää etsien Venäjän olemusta ja sitä kuuluisaa avaraa sielua. Kirja on täynnä riipaisevia ihmiskohtaloita ja kauheuksia, mutta myös toivoa herättävää myötätuntoa ja ystävyyttä.

ps. Kiva, että et jäänytkään tauolle ja sain nauttia venäläisen teehetken:)
Sonja kirjoitti 28.10.2011 - 11:08
Ai niin, piti vielä kommentoida, että on ihanaa, kun ihmisillä on niin erilaisia mielipiteitä samoista kirjoista ja niiden henkilöistä. Nimittäin Reeta Karoliina minun on pakko myöntää, että minulla Anna Kareninasta ihan toiset mielipiteet. Minä pidin tai sanotaanko pikemminkin ymmärsin Annaa ja Vronskia, mutta sen sijaan en voinut sietää Leviniä (Tolstoin alter ego?) ja Kittyä (Tolstoin vaimon alter ego?) ja Annan miestä suorastaan vihasin.

Suosittelen vielä dekkareiden ystäville Aleksandra Marininan dekkareita, joissa paha ei aina saa palkkaansa ja hyväkin ihminen voi ajautua murhaajaksi. Pelevin on myös erittäin upea kirjailija, mutta hänen kirjansa laukkaavat välillä sellaisissa sfääreissä, että ainakin tämän lukijan "hilse vaan pöllyää". Pelelevinin kirjat sisältävät kumminkin ihanan sivaltavaa nyky-Venäjän kritiikkiä ja mainiota huumoria, sitä paitsi eihän aina kaikkea tarvitse ymmärtää;)
Karoliina kirjoitti 01.11.2011 - 19:53
Minä tunnen hävettävän huonosti venäläisiä klassikoita. Tuon Amman mainitseman kimppalvun myötä Anna Karenina on nyt puolivälissä, ja minä kyllä pidän siitä. Aiemmin tänä vuonna luin Tsehovin Kolme sisarta -näytelmän, josta en hirveästi välittänyt, mutta Tsehovin lyhyet novellit Tarpeettomia ihmisiä -kokoelmassa ovat olleet parempia.

Minulla odottaa tuo Ulitskaja hyllyssä, mutta Akuninin dekkarin luovutin arvonnassa toisaalle. :)
Reeta Karoliina kirjoitti 01.11.2011 - 22:07
Sonja, kiitos vinkeistä! :-)

Hauskaa, että sulle Anna Karenina oli ihan erilainen kirja! Mä luin sen joskus kauan sitten, mutta muistan, että olin kiinnostunut vain sivuhenkilöistä ja harmittelin aina, että höh, nyt pitää taas lukea tästä Annasta… ;-) Sama kävi muuten myös Jotunin "Huojuvan talon" kanssa. En tykännyt päähenkilöstä, mutta sen siskosta kylläkin!

Karoliina, toi Anna Karenina -kimppaluku on kyllä hieno idea! Eikös Ruusun nimestäkin ole sellainen käynnissä? Ai niin ja Proustista myös! Joskus pitää ottaa johonkin tollaiseen osaa...
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code