Kirjablogeissa kuohuu!
Olen palannut! Tiedän, että te kaikki päivystitte koko viikonlopun netin ääressä kasvavan paniikin vallassa. Ajattelitte, että nyt se on taas kerran pistänyt bloginsa pussiin ja eikö se nyt millään osaa päättää kirjoittaako vai ei! Mutta kuulkaas, tällä kertaa vika ei ollut minun. Vuodatus, jonka pohjalle kirjoitan blogiani sekoili ja osoitteeni katosi viikonlopun ajaksi kokonaan. Onneksi kadoksiin joutui pelkkä osoite eikä koko blogi, joten täällä ollaan yhä!
Mutta blogi katosi kyllä mielenkiintoiseen aikaan. Viime päivien aikana kirjablogeissa on tapahtunut vaikka mitä! Se tärkein ja hienoin on tietenkin tämä:
Kirjamessuilla jaettiin jälleen kerran "Rakkaudesta kirjaan" -tunnustuspalkinto ja tällä kertaa se jaettiin viidelle kirjabloggajalle! Palkittuja olivat seuraavat:
Onnea kaikille hienoille blogeille! Sallan lukupäiväkirja ja Jäljen ääni ovat omat suuret suosikkini, joita olen molempia seurannut melken alusta asti (siis jo viisi vuotta!). Kirjainten virrassa on sekin ihana, vaikka onkin blogina edellisiä nuorempi. Morren maailmaa olen lueskellut silloin tällöin ja tykkään siitäkin, vaikken ihan vakkarilukija olekaan (en vain ehdi kaikkialle!) Näistä viidestä BokBabbel oli itselleni ainoa aivan uusi, mutta nyt täytyy kyllä tutustua siihenkin!
Tätä palkintoa on analysoitu muissa blogeissa valtavasti, joten jätän nyt pidemmät tilitykset väliin ja haluan vain onnitella palkittuja! Ihana tunnustus!
Mitäs muuta täällä on tapahtunut? Suosikkiblogini Koko lailla kirjallisesti on muuttanut Lilyyn! Jenni bloggaa siis nykyisin osana nuorille naisille suunnattua Lily-nettilehteä. Sinne kaikki!
Erikoisinta on kuitenkin ihan viime päivien yleiset kirjallisuusblogi-keskustelut, jotka eivät siis käsittele kirjoja tai kirjallisuutta vaan ennen kaikkea bloggausta ja sen kirjoittamattomia sääntöjä. Tuntuu, että viime aikoina kirjablogeja on syntynyt kuin sieniä sateella ja blogeissa aiemmin vallinnut sivistynyt ja iloinen konsensus alkaa vähitellen rikkoutua. Viime aikoina on keskusteltu mm. siitä saako omassa blogissaan pitää kirja-arvontoja vai onko se lukijoiden kalastelua? Entä saako kirjablogia kirjoittaa nimimerkin takaa vai onko se raukkamaista? Kuinka ronskisti kirjoja saa arvostella, mitä jos kirjailijalle tulee paha mieli? Entä saako sanoa ääneen, jos on ihan vähän kateellinen niille, jotka saivat "Rakkaudesta kirjaan" -palkinnon, kun itse jäi palkinnotta? Viimeisin riita taisi nousta Opuscolo-blogin pakinasta. (Edit. Poistin tästä pari linkkiä, koska linkitetyn blogin pitäjä itse niin toivoi.)
Kaikista näistä keskusteluista paistaa jotenkin läpi, että me kirjabloggaajat olemme kyllä ihan hurjan kilttiä porukkaa. Luulen, että valtaosa kirjabloggareista on erittäin fiksuja ja hyvinkäyttäytyviä, sosiaalisesti pidettyjä ihmisiä, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä. Kirjablogit ovat sellaisia feel good -blogeja ja sehän on tietenkin hienoa se. (Olen itsekin ihan kamalan kiltti, toivon usein olevani edes vähän hurjempi ja ilkeämpi.)
Muistan kuinka joskus (aikana ennen kirjablogeja) Kiiltomadon silloisella keskustelupalstalla riideltiin niin, että veri lensi. Inhosin tuota keskustelupalstaa syvästi ja lopulta se sitten suljettiinkin häiriköiden vuoksi. Kirjablogeissa on nyt kuitenkin menty toiseen ääripäähän, jossa monet haluavat keskustella kirjallisuudesta vain sivistyneesti ja kivasti niin, ettei niitä kirjojakaan oikeastaan saisi niin kamalasti arvostella, parempi olisi vain kehua. Sekin on mielestäni tylsää. Ottaen huomioon kuinka rankkoja aiheita maailmankirjallisuus on vuosien saatossa käsitellyt on omituista, jos kirjabloggaajat kirjoittaisivat aina vain sievästi ja kiltisti.
Verkkokeskustelu on kuitenkin edelleen hyvin uusi ilmiö, kirjablogit vielä uudempia. Meitä "vanhoja" kirjablogeja on vain kourallinen ja meistä tekee "vanhoja" hurja viiden(!) vuoden bloggaus. Koska kirjablogit ovat niin uusi ja nopeasti kasvava ilmiö on mielestäni ihan odotettavaa, että tämä aiheuttaa ainakin jonkinlaisia kasvukipuja.
Mitä kirjabloggaus oikeastaan edes tarkoittaa? Kirjablogeista (siis lukijoiden, ei kirjailijoiden blogeista) löytyy kaikkea mahdollista hyvin ammattimaisesti ja vakavasti kirjoitetuista arvosteluista sieviin lifestyle-blogeihin, joissa kirjoista blogataan siinä marjapiirakoiden ja kestovaippojen ohessa. Jotkut lukevat sellaiset viisi kirjaa viikossa ja kirjoittavat niistä kaikista tunnollisesti arvosteluja, toiset päivittävät ahkerasti kirjallisuusmaailman uutisia, kolmannet bloggaavat harvemmin ja pohdiskelevammin. Osa varmasti haaveilee, että voisi joskus blogata työkseen ja pöytälaatikkokirjailijoita löytyy varmasti monia.
Joukko ei suinkaan ole homogeeninen ja siksi tuntuu hassulta, että toisinaan kirjabloggaajat ovat pistämässä toisiaan "ruotuun". Älä nyt noin kirjoita tai tuosta aiheesta bloggaa! Vähän niin kuin isosiskot neuvoisivat nuorempiaan, että tuo ei nyt ole ihan sopivaa ja meidän perheessä ei hei käyttäydytä noin.
Omien blogitaukojeni taustalla on yleensä ollut ihan omaa henkilökohtaista väsymystä, mutta toisinaan myös uupumista ihan vain tähän blogimaailmaan. Jossain vaiheessa huomasin kyttääväni blogini kävijämääriä ja ahdistuin niistä totaalisesti. Kerran taas syyllistyin, kun toinen kirjabloggaaja huomautti, ettei kirjablogiin sovi kirjoittaa sellaista mitä ei uskaltasi mennä sanomaan kirjailijalle päin naamaa. (Silloin tästä tulisi kyllä hiljainen blogi! Enhän minä uskalla mennä pyytämään niiltä edes nimikirjoitusta!) Jossain vaiheessa tuntui, että kirjablogini on ihan "väärä" kun se on niin erilainen kuin toisten blogit, en lue paljon uutuuksia ja olen muutenkin ulkosuomalaisena hiukan pihalla Suomen kirjallisuuspiireistä, mutta onneksi tulin sitten kuitenkin pian järkiini. En ole "oikeassakaan" elämässäni ollut koskaan se kaikista suosituin ja tyylikkäin. Olen iloisesti vähän nolo, puhun liikaa ja asian ohi ja osaan olla välillä ihan hirveän pikkumainen ja lapsellinen. Silti elämässäni on paljon rakkautta ja ihmisiä, joille kelpaan juuri tällaisena. Siksi uskon, että myös blogini on, jos nyt ei sentään rakastettu, heh, niin varmasti ainakin pidetty, juuri tällaisena, omanlaisenaan.
Omissa suosikeissani on hyvin erilaisia blogeja. Tykkään esimerkiksi Kirjavasta kammarista ja Lumiomenasta, joissa molemmissa on paljon arvontoja, kuvia ja muita "ulkokirjallisia" juttuja , mutta toisaalta nautin vielä enemmän Jäljen äänen rauhallisesta pohdiskelevuudesta. Omia suuria suosikkejani ovat myös Nulla dies sine legendo, joka on toisinaan ihan hirmuisen kiukkuinen ja suorasukainen sekä kahden lukiolaisen pitämä 100 kirjaa -blogi, jossa ollaan riemastuttavan rehellisiä! (Juhani Ahon "Rautatiestä" siellä kirjoitettiin: "En lukisi kirjaa vapaaehtoisesti luultavasti ikinä. Ei muuta sanottavaa." Hih! Ihan mahtavaa!)
Ehkä me voisimme hyväksyä sen, että me kirjablogit emme ole yhtenäinen joukko. Jotkut bloggaavat sisäsiististi, toiset revitellen. Jokainen kirjoittakoon ja lukekoon sellaista blogia josta tykkää. Jotenkin nämä meidän kilttien kirjabloggareiden riidat ovat kyllä myös aika söpöjä. Kun itse bloggaa säännöllisesti unohtaa helposti, että me kirjabloggarit olemme kuitenkin edelleen hyvin marginaalissa, esimerkiksi muotiblogeihin verrattuna. Ehkä me sen marginaalin turvin voisimme myös ottaa vähän rennommin ja yksinkertaisesti iloita tästä pienen ja aktiivisen kirjablogimaailman kirjavuudesta.
Olen itse ihan noviisi näissä ympyröissä (aloitin blogini maaliskuussa) ja sikäli en tiedä, millaista on ollut aiemmin. Siksi onkin mukava kuulla kokeneempien(kin) bloggaajien ajatuksia.
(Kyllä tässä välillä tuntuu että saa pidellä maasta kiinni ettei lentäisi jonkun tuulenpuuskan mukana ihan kadoksiin itseltään; toisaalta on upeaa että suhtaudumme intohimolla kirjablogeihimme, toisaalta on kurjaa jos koko ajan rapa lentää.)
No, koetan täysin pysyä kaikkien kirjablogiriitojen ulkopuolella. Olen niistä lukenut, joistakin (en tästä :)) suuresti mieleni pahoittanut ja olen edelleen ymmällään siitä, millainen kunnollinen kirjablogi saa olla. Itse kun pidän niin pohdiskelevista, visuaalisista, kepeistä kuin syvällisistäkin. Suosikkiblogini ovat sitä kaikkea. :)
Hanna, en valitettavasti tunne norjalaista kirjablogimaailmaa juuri lainkaan. Luen paria blogia, mutta en ole jotenkin saanut aikaiseksi ottaa selvää muista. Mutta mutta! Innoittamanasi voisinkin viettää vaikka ensi viikonlopun asiaan tutustuen ja raportoida tällä sitten!
Lumiomena, minähän nimenomaan kirjoitin, että tykkään blogistasi! Mielestäni kuvasi ovat ihanan ihania ja seuraisin blogiasi varmaan ihan vain niiden vuoksi, vaikkei se kirjallisuutta edes käsittelisi! :-D Ja yritin myös tehdä selväksi, että PIDÄN myös blogeista, joissa kuvataan ihan "muutakin elämää". Mielikuvani blogistasi on varmaan tosiaan niiltä "sekablogi" ajoilta, jolloin kirjoitit enemmän muustakin kuin kirjoista. (Ja sanon taas, että tosiaan pidän myös sellaisista blogeista!) Sana "ulkokirjallinen" on varmaan väärä, pahoittelut, en vain keksinyt millä kuvaisin toisen tyyppisiä blogeja. Ensin meinasin kirjoittaa "kevyistä " blogeista, mutta se sana tuntui vielä vääremmältä. Millä nimellä itse kuvailisit blogeja joissa keskitytään muuhunkin, kuin "tiukkaan asiaan" tai pelkkiin (kuiviin) kirja-arvosteluihin? Niin, ja lasken kyllä oman bloginikin noihin "ulkokirjallisiin", minähän tilitän täällä milloin mistäkin enkä suinkaan pitäydy pelkissä kirjoissa ja kuviakin ymppään ihan joka väliin ;-) Eli pahoittelut, jos sana oli väärä. Vaihdan sen kyllä, jos joku keksii paremman.
Jotenkin hassua, että me kirjabloggaajat edes mietimme sitä millaisia "saamme" olla. Mielestäni se juuri kertoo siitä, että olemme ehkä porukkana aavistuksen verran liian kilttejä ja mielyttämishaluisia. (Tämä siis ihan rakkaudella ja edelleen lasken itsenikin tähän joukkoon.)
Lähinnä mietin sitä, mistä oli kirjamessujen aikaisessa blogistitapaamisessakin puhetta, että kuvat ovat oikeastaan aika tärkeä väline blogeissa, sillä esim. lehtiarvioissa niitä ei voi kustannus- ja palstatilasyistä julkaista. Kuvat - kirja kannet tai vaikkapa kirjan henkeä kuvastavat luonto- ja tilannekuvat, joita näkee aika paljon - tuovat omalta osaltaan kirjaa lähemmäksi. Digitaalisen/sosiaalisen median yksi rikkaus onkin siinä, että visuaalisuuden voi nostaa kirjojen rinnalle. Jo pelkkä kirjan kansikuvan näkeminen saa lukijan helposti muistamaan kirjan. Tapaamisessa oli puhetta, miten moni muisti jonkun kirjan ihan vain siksi, että oli nähnyt sen kansikuvan jossain blogissa.
Mielestäni kaikki blogit, joissa kirjat ovat pääosassa, ovat ihan kirjablogeja tai "kirjapainotteisia blogeja". Mielestäni sinun blogisi on selkeästi kirjablogi, kuten omanikin. "Kirjallinen sekablogi" on minulle sellainen, jossa kirjoja on paljon, mutta kuitenkin vähemmistönä muun aineiston joukossa. Näitä termejä on hauska pohtia. Itsekin pidän monenlaisista blogeista, mutta katson tosiaankin esim. sinun, Karoliinan ja minun blogini ihan kirjablogeiksi. Toivottavasti muutkin.
Tärkeintä on kuitenkin blogikirjoituksen "laatu" kuin kirjallisten tekstien määrä. On kirjablogeja, joissa kuvaillaan vain kirjan takakannen tai lievetekstin kirjoitus. Niiden arvoa mietin usein, mikä niissä on pointtina? Koota kirjaesittelyjä saman osoitteen alle? Ja sitten on tosiaan "kirjallisia sekablogeja", joissa kirjoista kirjoitetaan ehkä harvoin, mutta omaperäisesti, oivaltavasti ja laadukkaasti. Niistä saan usein paljonkin irti.
Kiva, kun mainitsit blogini positiivisessa mielessä. :) Minä pitäisin mielelläni laveampaakin blogia, eli haluaisin kirjoittaa myös muusta elämästä kuin kirjoista, mutta vähän Katjan tapaan minullakin on nykyisin äärimmäisen vähän muita kuin kirjapostauksia. Arvonnatkin ovat kirja-arvontoja. :)
Mutta voi harmi, kun syyllistyit tuosta, kun joskus sanoin, että minusta sanojensa takana täytyy pystyä seisomaan! En tietenkään ajatellut, että siitä voisi yöunensa menettää. En myöskään tarkoittanut sitä tietenkään niin kirjaimellisesti, että pitäisi kirjailijan kadulla nähdessään mennä nykimään hihasta ja avautua bloginsa sanoin, vaan sitä, että jos nyt vaikka kohtaa kirjailijan jossakin tilaisuudessa ja tulee ilmi, että hän on arviosi kirjastaan lukenut, voisi hänet kohdata selkä suorana. Eri mieltä voi tietenkin olla, mutta minulle kyseessä on hyviin käytöstapoihin liittyvä itsestäänselvyys: ei turhaa ilkeilyä, vaan perusteltua kritiikkiä. Kyllä minäkin kirjojen heikommat puolet nostan esiin, mutta pyrin aina perustelemaan niin positiivisen kuin negatiivisen kritiikin (olkoonkin, että perusteet jäävät usein melko subjektiivisiksi).
Haluaisin vielä sanoa sanasen juuri tuosta kirjojen "haukkumisesta". On jo sataan kertaan todettu, että suurin osa kirjabloggaajista lukee kirjoja omaksi ilokseen ja valitsee siksi kirjoja, joista pitää. Tämä on selviö. Toisaalta negatiivisten kirjoitusten viihdearvo on vanha totuus sekin. Tietenkin kirjabloggaaja voi haluta miellyttää lukijoitaan sillä tavalla, että lukee huonoja tai ärsyttäviä kirjoja ja kirjoittaa niistä hauskoja juttuja, mutta kun monelta suunnalta on viime aikoina sanottu, ettei lukijoita saisi "kosiskella" (minusta saa, jos haluaa), niin eikö tuollainen ole juuri sitä? Noh, onhan se mahdollista, että bloggaaja haluaa vain lukea mahdollisimman laidasta laitaan, eikä jätä kirjaa kesken, vaikka se olisi miten huono.
Lopuksi totean, että asiasta saa ja pitää sanoa, niin kirja-arvioissa kuin blogikeskusteluissa, mutta minä en näe arvoa ilkeilyssä enkä turhassa riitelyssä. Positiivisuus ärsyttää monia, mutta minusta se on aliarvostettua. Olin nuorempana paljon riidanhaluisempi ja kovempi pitämään kiinni omasta mielipiteestäni, mutta iän myötä olen pehmennyt, en vihaa ketään ja yritän ymmärtää kaikkia. Kuulostaa ehkä hörhöltä, mutta olen kyllä nykyisin todella onnellinen ja voin hyvin.
Peace! <3 :)
Huomasin, että olin puhelimellani tehnyt kirjoitusvirheen. Eli en tarkoittanut oikeasti muoviblogeja vaan tietenkin muotiblogeja. :)
Kiitos myös onnitteluista, olin tosi onnellinen siitä, vaikka blogini ei ole tosiaan kauhean vanha. Kuohunta laski kyllä fiiliksiä ja nyt messut ja kaikki se "humu" on onneksi takana. :)
Hyvä että kirjoitit tuosta arvostelun ystävällisyydestä, olen nimittäin painiskellut juuri tuon asian kanssa. Luin erään blogeissa suitsutetun kirjan ja huomasin etten voi yhtyä ylistävään kuoroon. (Varmaan on hyvin kirjoitettu kirja, mutta not my cup of tea...) Varsinkin näin aloittelijana olisi kivaa kun voisi olla samaa mieltä muiden kanssa, mutta nähtävästi joudun olemaan eri mieltä. Kivitetäänköhän minut?
Mutta blogikulttuuri on nuori, samoin keskustelukulttuuri. Rakentavasti eri mieltä oleminen on taitolaji.
Itse pidän eri blogeissa eri asioista: sinun blogissasi tunnelmasta, joka puhuttelee omaa rauhallista luonteenlaatuani, ja vastapainoksi voi taas käydä vilkaisemassa sellaisia blogeja, joissa tuntuu olevan vaikka mitä säpinää meemeistä arvontoihin.
Ehkä blogikuohunnalla on turha vaivata liikaa päätään: toki on luonnollista, että sellaistakin välilllä syntyy, mutta oleellisempaa oman blogikirjoittamisen kannalta olisi ehkä kuitenkin keskittyä tekemään omaa juttua. Jos omaan tyyliin sopii paremmin sekablogi, niin tekee sitten sellaista. Tai jos haluaa välillä pitää tauon, niin pitää sitten.
Linjanvedot voivat karkottaa lukijoita, mutta entä sitten? Jos blogia pitää omaksi ilokseen, ei kannata ruveta feikkaamaan, yrittämään olla muuta kuin on. JOs taas haluaa mahdollisimman paljon kävijöitä, voi suosiolla unohtaa kirjabloggailun ja opetella vaikka neulomaan: käsittääkseni suosituimmissa neuleblogeissa tai erilaisissa elämäntyyliblogeissa kävijämäärät ovat moninkertaisia.
Mutta vaihdetaan puhe kirjoihin, niinhän ehdotit. Työpöydällä minulla on mm. Antti Nylenin tuore käännös Pahan kukkia (Baudelaire), Rebecca Stottin Veden muisti ja A.S. Byattin Lasten kirja (melkein 1000 sivua, huhhuh!). En tiedä saanko karkotettua niillä marraskuun harmautta, mutta yritetään.
Ja kohta tulee joulukuu: yritän saada ainakin puolen tusinaa jouluaiheista kirjabloggausta aikaiseksi tämänkin joulun alla. Hauskaa olisi lukea muistakin blogeista!
Komppaan Karoliinan peace-filosofiaa. Pakkopositiivisuus on tietysti yhtä kinkkinen juttu kuin mikä tahansa muukin pakko, mutta siihen, miltä asiat näyttävät, vaikuttaa kyllä todella paljon se, miten niitä katsoo.
Minusta positiviisuus ei ole sama asia kuin kritiikittömyys, joten Norkku, ole vain rohkeasti eri mieltä siitä kaikkien ylistämästä kirjasta!
Hienoa, ja kannattaa odottaakin. Kun nyt viime aikoina on puhuttu lukijoiden kosiskelusta, niin tunsin piston sydämessäni: olen kosiskellut liian vähän. Parannan tapani, ja siksi Jäljen ääneen tuleekin joulukuun alkajaisiksi yksi leivontajuttu resepteineen kaikkineen. Ja valokuvia tietysti! ;)
Tuo tunnustuspalkinto taisi laukaista kirjabloggauksessa murroskohdan, tai ainakin vauhditti sitä, jolloin tuli ajankohtaiseksi miettiä että mitäs minä/me ollaan täällä oikein tekemässä? Mutta toivon mukaan ne omatkin toimintatavat selkiytyvät ja niistä voi olla sitä mieltä että tämä on minulle paras tapa toimia. Mainiona kehityksenä voisin pitää esim. sitä kun taannoinen arvostelukappalekeskustelu inspiroi monia laatimaan niitä "blogini esittely"-sivuja.
Tämä on kriisivaihe, kohta tulee taas se normaalivaihe...
Minulla ei ole omaa blogia, mutta luen monia hiljaisena.
Norkulle halusin sanoa, että ilman muuta täytyy kirjoittaa rehellinen mielipide kirjasta (sen voi tietenkin tehdä monella eri tyylillä), ja ainakin minusta äärimmäisen harvoin (onneksi!) törmää siihen, että yksittäinen lukukokemus teilattaisiin väärin tulkituksi. Enemmän se ohjastelu on sellaista yleisemmin bloggaamiseen tai blogietikettiin liittyvää, tyyliin ettei saisi kirjoittaa liikaa uutuuskirjoista.
Heidi K., samaa minäkin ihmettelen. Minusta on luontevaa julkisesti kirjoittaessa toivoa, että teksti tavoittaa lukijoita. Etenkin kun haluaa kertoa hyvistä kirjoista. :) Kaikille se ei ole tärkeää, mutten tiedä, mitä pahaa siinä olisi kumminkaan päin.
Samaa minäkin ihmettelen, että miksi osalle on kuin kirosana tai suuri ylenkatsomisen aihe, että pitää arvontoja tai huomioi jotenkin muutenkin bloginsa lukijoita kuin vain julkaisemalla arvosteluja? Kun nimenomaanhan suurin osa kirjablogisteistakin pitää sitä blogia vuorovaikutteisen päiväkirjana tavallaan. Kriitikot ovat erikseen, mutta aika harva kai meistä kriitikkona itseään edes pitää.
Kun moni korostaa ( ei tässä keskustelussa vaan yleensäkin noissa viime päivien keskusteluissa/kommenteissa), että jokainen bloggaa tyylillään, mutta samaan hengenvetoon saattaa joko suoraan tuomita tai verhota huumoriin sitten toisin tekevien tyylit. Se tympii ja väsyttää minua, koska minä, kuten moni muukin, haluaisi vain blogata ja välttää turhaa vääntöä. Se ei tarkoita, etteikö voi olla hyvin eristä lähtökohdistakin kumpuavaa keskustelua ja ääripään mielipiteitä, sillä osa tuntuu ajattelevan sen niinkin. Kyllä keskustella saa ja pitää olla erilaisiakin mielipiteitä, mutta milloin ja missä niitä tuo esille, se vaatii joiltakin minusta opettelua.
Ihan ensin tuosta lukijoiden "kosiskelusta". Kai se häiritsee osaa porukkaa siksi, että tuntuu, että siihen pitäisi mennä mukaan. Itse olin jo aikoja sitten suunnitellut, että kun blogini täyttää viisi vuotta pidän arvonnan, jossa arvon lukijoiden kesken viisi kirjaa, joiden kaikkien nimessä on numero viisi. Olin mielestäni tosi nokkela ;-) (Kirjat olisivat olleet Doris Lessingin Viides lapsi, Mika Waltarin Viisi Waltaria, Viktor Pelevinin Viides maailmanvalta, Henning Mankellin Viides nainen ja joku Viisikko), mutta sitten arvontoja alkoi olla kaikkialla koko ajan niin ei se sitten tuntunut enää hyvältä idealta. Vesititte mun hienon juhlavuoden, mokomat! ;-D
Ei vaan, mutta ehkä nyt kun kirjablogeja on NIIN paljon, niin pian varmaan syntyy oikeasti kilpailua lukijoista. Kai meistä kaikki ainakin jonkun verran toivovat lukijoita ja sitten harmittaa, jos itselle tärkeät jutut ei kiinnostakaan, vaan kaikki vaeltavat naapuriin arvonnan perässä. Jonkun mielestä se on varmaan kateutta, mutta ei se mun mielestä välttämättä sitä ole. Ennemmin varmaan pelkoa siitä, että se mitä itse tekee ei "riitä". Tilannetta voisi ehkä verrata kirjailijaan, joka on mielestään kirjoittanut ihan hiukean hyvän kirjan, mutta ei oikein osaa markkinoida sitä ja jää siksi ilman lukijoita. Eli luulen, että joitain bloggaajia pelottaa, että paremmin "markkinoidut" blogit vievät kaikki potentiaaliset lukijat. Ja kai se jotenkin korostuu näissä kirjablogeissa, kun kirjallisuus on perinteisesti ollut niin kovin markkinointa vastaan. (Onhan se aika kuvaavaa, ettei meillä edelleenkään ole mitään "kevyttä" kirjallisuuslehteä esim. Parnasson rinnalla.) Muotiblogit ja sisustusblogit olisivatkin aika omituisia ilman runsasta kuvitusta!
Itse siis tykkään kuvista paljon ja arvonnatkin ovat ihan kivoja, mutta ehkä josain määrin "pelkään" että ns. harmaammat blogit jäävät niiden jalkoihin. Vähän niin kuin pelkään, että harmaammat kirjailijat jäävät kauniiden, nuorten ja säkenöivien, markkinahenkisten kirjailijoiden jalkoihin.
Joo, en tiedä. Tämä nyt oli tällaista ajatusvirtaa. (Postaan tän nyt ja jatkan sitten muihin teemoihin vastaamista.)
Arvonta-asioita innostuin kommentoimaan tuonne linkkaamaasi Kirjavan kammarin ketjuun.
Karoliina, ymmärrän mitä tarkoitat tuolla, että myös ilkeilyllä voi "kosiskella" lukijoita. Mielestäni esim. kirjailija Henna Helmi Heinonen teki noin vanhassa blogissaan, arvosteli kovin sanoin muita kirjailijoita tai kirjojen kansia tms. Ei se mukavalta tuntunut, mutta varmasti sillä sai lukijoita!
Luulen, että omalla kohdallani kyse on siitä, etten ihan aina kirjoita hehkutuksiakaan niin kovin suunnitellusti. Joskus saatan vain sanoa, että ihana ihana ihana, enkä osaa juurikaan perustella. Oman blogini tyyli ei ehkä ole kaikista asiantuntevin enkä koekaan kirjoittavani kirja-ARVOSTELUJA, vaan ennemminkin kirjaFIILISTELYJÄ. Vähän niin kuin ystävälle puhuttaessa hehkuttaa, että sun ON PAKKO lukea tämä, siis IHAN PAKKO, siis todellakin, tää on niin HUL-LUN hyvä kirja!!!! (Raila, ajattelen nyt tässä erityisesti sua…) Minä koen kirjoittavani vähän sen tyylistä blogia, en niinkään asiantuntevaa ja loppuun asti pohdiskeltuja arvosteluja.
Siksi tekisi välillä mieli sen ihanuuden toistelun jälkeen sanoa suoraan ja tunnepitoisesti, että olipa harvinaisen turhanpäiväistä paskaa ja täytyy kyllä olla melkoisen jälkeenjäänyt, jos tästä tykkää! Mutta en ole vielä uskaltanut ;-) En oikeastaan pelkää loukkaavani kirjailijoita, vaan pelkään loukkaavani teitä muita lukijoita. Jos joku rakastikin syvästi juuri sitä kirjaa ja sitten minä kirjoitan, että kuka hullu tästä tykkää?! Eli yritän kyllä olla aika siivosti, mutta nautin siitä, että ihan kaikki eivät aina ole.
Positiivisuus on hyvästä ja hyvät käytöstavat ovat (erityisesti netissä) aivan liian aliarvostettuja. Itse tein päätöksen, etten enää kommentoi netissä anonyymina, vaan linkitän aina omaan blogiini. En minä täälläkään ole omaa identiteettiäni piilotellut ja olen tainnut jossain vaiheessa jopa kertoa sukunimeni, mutta en halua, että jos joku googlettaa nimeäni niin tämä blogi tulee ensimmäisenä esille. Muuten tulisi tunne, että esim. työkaverit saavat minusta liikaa henkilökohtaista tietoa.
Aika vähän olen täällä negatiivisia kirjoittanut. Nytkin on pari dekkaria odottamassa, että mitä ihmettä niistä täällä sanoisin, kun molemmat olivat niin käsittämättömän huonoja… Toisen luin loppuun, koska se oli norjalainen ja yritän tutustua norjalaiseen kirjallisuuteen mahdollisismman laajasti. Toisen luin loppuun, koska olen tykännyt saman kirjailijan muista kirjoista niin paljon.
Mutta koska en aina perustele hehkutusta niin en aina jaksaisi perustella kauniisti niitä haukkujakaan. Ja siksi ehkä jätänkin usein haukkumatta.
Norkku, täällä voit kertoa, mistä kirjasta et tykännyt? :-)
Penjami, nyt keksin! Mähän perustan tänne tänä vuonna joulukalenterin! Hah, saa nähdä jaksanko, mutta yritän, kiitos ideasta! :-) Ehkä me voidaan kaikki laittaa joulukuun ajaksi blogeihimme jouluvalot ja joululaulut soimaan, kun sivun avaa! Ja glitteriä ja liikkuvaa kuvaa! Jään hauduttelemaan asiaa…
Nyt on pakko mennä nukuttamaan lasta, joten teille muille vielä kiitokset hyvistä kommenteista! Ja kauhukseni huomasin, että olin unohtanut tuon sanonnan "myrsy vesilasissa"! 8-O Mietin eilen, että miten se meni, aalto lautasella? Apua, näin se suomi ulkomailla asuessa rappeutuu...
Hienoa, kannatan joulukalenteriasi. Itse harkitsin viime vuonna, mutta lopulta kirjoitin vain läjän jouluaiheisia postauksia. Niin teen tänä vuonnakin. Mutta kiva olisi lukea sellaista kalenteria, jossa on jonakin päivänä ihan vaikka pelkkä runonpätkä, sitten taas vaikka hieman enemmän juttua.
Kun itse kommentoin edellä tuosta "kosiskelusta" ja siitä, että pitäisi minun pitäisi kosiskella enemmänkin, tarkoitin sitä todella. Ja kuten kommenteissa on jo yllä puhuttukin, on vain mukavaa, jos kirjabloggausten välissä on jotain vaihtelua. Kosiskella voi myös sisällöllä: esim. vaikka jouluaiheisilla kirjabloggauksilla. Ne ovat idealtaan kevyempiä ja mukavalla tavalla hieman ärsyttävät kaikenlaista jouluhömpötystä vihaavia. Mutta minusta pientä hömppäilyä ei pidä ottaa liian vakavasti. Sitä paitsi kaamos on niin masentavaa aikaa, että kyllä valoille ja glitterille on tilausta (mutta niitä sähkönsinisiä, kylmänkalseita ulkovaloja inhoan).
Koska olen ollut vähän pihalla tästä kaikesta, niin olen vähän jälkijunassa nyt lukenut kaikkea, mitä onkaan tapahtunut. Kiinnostavaa keskustelua, ja musta oikeastaan vain rivien välistä voi lukea jotain, josta voi mielensä pahoittaa. Mutta ehkä se johtuu siitä, että luen nyt ihan puun takaa kaikki keskustelut, enkä huomaa kaikkia nyansseja.
Mulle tulee mieleen ensimmäiset kerrat, kun päiväkodissa alettiin kutsua kavereita synttäreille ja mun lapsiani ei kutsuttu. Vedin hirveet herneet nenään, kun ajattelin, että tämä on katastrofi ja mun lapseni tippuvat jonnekin sosiaalisen maailman alaportaille. Kunnes sitten alkoi tulla enemmän synttärijuhlia ja kutsuja myös mun lapsilleni. Tajusin, että joskus niihin juhliin saa kutsun ja joskus ei. Joku taas saa kutsun aina ja joku ei koskaan. Vähän sama juttu näissä (kirja)blogikuvioissa: joku palkitaan, joku on suositumpi jne. Kun niitä kaikkia juttuja alkaa tulla enemmän, niin ehkä sitten vaan tottuu ajatukseen, että kaikkiin synttärikemuihin ei pääse mukaan.
Itselleni kirjablogista olen saanut iloa eniten silloin, kun joku kertoo saaneensa iloa ja vinkkiä lukemiseen, tai kun olen tavannut muita blogisteja, tai kun olen saanut kiitokset kirjailijalta hänen kirjansa arvostelusta. Olen myös saanut ensimmäisen paheksuvan kommentin s.postiini, mutta se ei nyt ollut niin paheksuva, että siitä kovinkaan paljon pahastuisin. Melkein ilostuin, että joku siis lukee mun blogia ja vaivautuu lähettämään mulle s.postia.
Suosituimmuus- ja muihin kisoihin en lähde tässäkään blogimaailmassa mukaan. En tule valitsemaan puoltani, ihan samalla tavalla kuin normalielämässäkään en halua liittoutua. Työelämässä näitä klikkejä tulee myös aina, mutta jotenkin olen sielläkin onnistunut välttelemään liittoutumia ja päässyt aina molempiin piireihin mukaan. Palkituista kirjablogeista sen verran, että kaikki palkinnot menivät juuri oikeille. Ja jos valinnat olisivat olleet toisenlaiset, niin olisin ihan samaa mieltä sittenkin. Tykkään vähän kaikista blogeista, vaikka olen aika usein törmännyt myös sellaisten blogeihin, joissa olen aika tavalla eri mieltä asioista.
Joissakin blogeissa uskallan olla eri mieltä ja toisisssa taas olen mieluummin hiljaa, ja poistuin takavasemmalle.
Kiitos vielä kaikille kommenteille! Tosi fiksuja olette ja anteeksi, etten vastakommentoi ihan kaikille, olen kyllä kaikki kommentit lukenut ja niitä arvostanut. <3 Täytyypä muuten tehdä vielä kierros niihin tänne linkattuihin blogeihin joita en vielä tarpeeksi hyvin tunne!
"Kirjeitä kiven alle" -kirjaa en muuten ole vielä lukenutkaan, mutta se on varmaan ihan paska! ;-D No eikä! Yritin vain rohkaista Norkkua. (Oikeesti se on varmaan aivan ihq.)
Penjami, kai se joulukalenteri on sitten pistettävä pystyyn… Mitähän sinne keksis?
Mari A. mun tyttären tarhassa pitää synttärikutsuissa olla aina joku logiikka, esim. kaikki ryhmän tytöt tai kaikki ryhmän nelivuotiaat tai muuta sellaista, että hoitajat voivat selittää miksi joku sai kutsun ja joku ei. Mun mielestä ihan kiva sääntö sekin.
Jään nyt tänne miettimään tuota myrsyä vesilasissani. Ei se tosiaan ole kauhean yleinen suomalainen sanonta, joten ei ihme, että unohdin sen hetkeksi.
(Mua ei pitäis päästää nettiin näin myöhään illalla.)
Puolen valitsemisesta en ole minäkään kiinnostunut, vaan haluan edelleen leikkiä kaikkien kanssa. :) Toivottavasti kuohunta nyt tasaantuu ja saadaan taas keskittyä siihen kirjabloggaamisen pääasiaan eli kirjoihin - kukin omalle blogilleen ominaiseen tyyliin! :)
Vielä pari suosikkisitaattiani tästä keskustelusta:
"Palkituista kirjablogeista sen verran, että kaikki palkinnot menivät juuri oikeille. Ja jos valinnat olisivat olleet toisenlaiset, niin olisin ihan samaa mieltä sittenkin." Näihin Mari A:n sanoihin voin yhtyä täysillä!
"Positiivisuus ärsyttää monia, mutta minusta se on aliarvostettua." Karoliina, niinpä! Olen positiivinen perusluonteeltani ja hyvällä tuulella ainakin 95% ajasta, ja jos se näkyy blogissani ja ärsyttää jotain, niin voi kyynel. ;)
Olen saanut kirjablogin myötä paljon uusia ystäviä, joita tapaan myös ihan kasvokkainkin. Viimeksi eilen olin lounaalla erään kirjabloggarin kanssa. Mari A:n synttärikutsujen lailla se on minusta ihan normaalia ihmisten välistä sosiaalisuutta. Joidenkin kanssa synkkaa enemmän. Kyllä tämä verkko jäljittelee muuta maailmaa kaikessa muussakin, joten miksi ei ystävyyssuhteissakin. En silti koe olevani liittoutunut tai jonkun puolella, kuten en ole verkon ulkopuolellakaan. Paitsi tietysti olen aina niiden puolella, joita minun mielestäni kohdellaan väärin. :)
Ja positiivisuus on hienoa. Varsinkin, jos samalla voi kohdistaa arvostelevan ajatuksen jonkun toisen suuntaan.
Luepa uudelleen tekstini ja kommenttini. Minä en ainakaan pidä sinua syyllisenä mihinkään.
Eli nyt en kyllä YHTÄÄN ymmärrä mistä sinä minulle suutuit. Olisi kiva, jos vähän tarkennat.
(Ja poistan toki linkit, jos välttämättä haluat. Mutta ensin pistän lapsen nukkumaan.)
On ikävä huomata, että samalla kun kiirehditään kehumaan positiivisuutta, viitataan nimeä mainitsematta ja selväsanaisesti, mihin kritiikki kohdistuu. Mielestäni tämä ei oikeastaan ole positiivisuutta vaan sitä, että verhotaan kritiikki positiivisuuden viittaan.
Koen myös aika raukkamaisena käydä keskustelua nurkan takana. Näemmä se jatkui nyt täällä. Kiinnostavaa, että tällainen "pohdinta" on jotenkin hyväksyttävämpää. Loka lensi nyt "sivistyneesti" eikä siihen puutu kukaan - ehkä siksi, että tämä on se tapa, jolla toivotaan blogistaniassa kirjoitettavan muista bloggaajista? On huolestuttavaa, ellei loan heittäjä itse huomaa kirjoittavansa tällä tavalla ja vielä pelottavampaa se, että hän paketoi sen ilkeydessään silkkipaperiin ja lähettää naapuriin.
Jo ennalta pahoittelen, että pilasin jälleen asiallisen ja pohdiskelevan sivistyneen kirjallisen keskustelun. Koska minun blogista alkanutta keskustelua kuitenkin referoidaan täällä, koen tarpeelliseksi sanoa jotakin. Kenkkua tällainen. Toivon, että jokainen teistä, tänne kirjoittaneesta positiivarista, katsoo myös peiliin.
Itse en halua tätä kesksutelua jatkaa. En täällä enkä muuallakaan, sillä uskoni tämän yhteisön "sivistyneisyyteen" on ollut viime päivien aikana koetuksella ja käytös useiden tähänkin keskusteluun osallistuneiden taholta on ollut kaikkea muuta kuin positiivista. Siksi koen tämän keskustelun aika tekopyhäksi.
Aidosti positiivinen voi kannustaa myös silloin, kun on eri mieltä. Minä en siihen aina kykene. Ehkä niin on monen muunkin laita?
Pyyntöni littyy tähän keskusteluun, jonka osa en halua olla. Käyn tämän mieluusti loppuun siellä, missä se alkoi ja niiden henkilöiden kanssa, joiden kanssa tämä alkoi ja jotka vetivät herneet neniinsä ja porot sieraimiinsa. Reiluna ja eettisenä en pidä tätä keskustelua, joka jatkuu nyt täällä tällä tavalla ja joka selvästi on hyväksyttyä. Jos muut haluavat keskustella näin, on heillä siihen varmasti syynsä, mutta minä en halua olla osa sitä keskustelua.
Toivottavasti ymmärrät, Reeta-Karoliina, tämän. Edelleen vierailen täällä mieluusti. :D
Olen pahoillani, jos linkkaukseni blogiisi antoi sellaisen käsityksen, että sinä olisit palkituille kateellinen, en tarkoittanut sitä. Mutta siellä puhuttiin siitä, että joku saattaa kateellinen olla ja ehkä meidän pitäisi hyväksyä sellaisetkin, ei niin positiiviset tunteet. Minä ainakin olin vähän kateellinen ;-) Mutta samalla hirveän iloinen palkittujen puolesta! Eli minun mielestäni kaikille tunteille voi antaa tilaa, myös kateudelle.
Poistan pian linkit blogiisi, mutta sitä en hyväksy, että tämän keskustelun eettisyyttä aletaan kyseenalaistamaan siksi, että tämä tapahtuisi "kulman takana". Minä ainakin olen tässä koko ajan puhunut useista eri keskustelusta ja "kohuista" enkä suinkaan vain tuosta mikä alkoi sinun blogistasi. Siksi en halunnut jatkaa keskustelua siellä vaan halusin kirjoittaa oman mielipiteeni täällä omassa blogissani, koska tämä kirjoitukseni ei todellakaan käsittele vain sinun blogiasi. Itselleni se oli niin itsestään selvää, etten kokenut tarpeelliseksi alleviivata sitä tuossa tekstissäni.
En ole ihan selvittä kuka tai ketkä ovat mielestäsi sinua vastaan. Huomasin, että monet pahastuivat pakinastasi ja ylireagoivat. Ja nyt sinä ylireagoit myös. Emme me kaikki ole sinua vastaan :-) Jos luet kommentit uudestaan rauhallisemmin niin uskon, että sinäkin huomaat, että emme me täällä sinusta puhu. (Tai jos yksi tai kaksi puhuvatkin, niin he ovat vähemmistö.) Täällä keskustellaan asioista ihan yleisesti. Monet eivät olleet edes huomanneet mitään "kohuja" ja monet mainitsivat tykkäävänsä monenlaisista blogeista. Eli jos sinä ja muutama muu olette riidoissa niin älä tuomitse koko tätä muuta keskustelua sen perusteella.
Karoliinan viimeistä viestiä en oikein ymmärrä sitäkään...
Olen samaa mieltä kanssasi, Reeta Karoliina! Kirjoituksesi summasi monia tekstejä, keskustelu vain kääntyy ja vinoutuu helposti. Siksi, vain siksi...
En ole myöskään tietääkseni riidoissa kenenkään kanssa, kukaan ei ole ilmoittautunut ;) Itse en ole ottanut lähtöpasseja kenekään blogeista, kuten niin moni täälläkin keikkuvista...
En koe tarpeelliseksi jatkaa keskustelua enää toisaalla ja osallistua tähän tämän enempää vaan haluan antaa nyt asian olla. Ja siksikin, että en taida olla ainoa, jolla tässä keskustelussa osallistuneista on kuohahdellut ;)
Voidaan varmaan sopia, että ainakaan tässä blogissa ei ilkeillä toisille suoraan tai piillotellusti, ylipositiivisuuden tai ylinegatiivisuuden varjolla :-)
Mutta muuten keskustelua voi mielestäni hyvin jatkaa. Kunhan kaikille vaan on selvää, että tässä puhutaan nyt yleisesti ja yksityisemmät keskustelut voi hoitaa vaikka sähköpostin välityksellä.
Olen siis pahoillani jos koit sen toisin.
(Ja keskustelun yleisestä tasosta huolimatta myönnän osittaisen syyllisyyteni kulman takana kommentointiin - kun nyt kuitenkin onnistuin sotkemaan itseni asiaan niin tulen vielä kommentoimaan sinun blogiisi. :)
Mie olen suorasanainen ihminen. Ja varmasti jos pitäisi kirjailijan kanssa puhua naamatusten, niin en sanoisi että "No sun kirja on ihan paska" (niinkun tuolla blogissa tulee valitettavan usein tehtyä). Sillon tulisi ehkä vähän enemmän mietittyä sitä, että miksi se on paska ja mitä hyvää siinä on. Mutta sanoisin varmasti, että "en pitänyt kirjastasi". Mie olen sitä mieltä, että kyllä niitä asioita pitää uskaltaa sanoa suoraan. Mutta tarpeeton loukkaaminen ja haukkuminen on tietenkin tyhmää. Pitää osata erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan, kritiikki ja loukkaaminen.
En tiedä liittyikö tämä nyt aiheeseen mitenkään olennaisesti mutta avauduinpas silti! ;)