Kuvakirjoja, jotka käsittelevät uskonnollisia tai filosofisia kysymyksiä?
Nytpä pyydänkin apua teiltä lukijoilta! Joulun lähestyessä tajusin, että jossain vaiheessa lähivuosina täytyy varmaan aloittaa tuon lapsiraukkamme uskonnollinen kasvatus. Minä ja mieheni emme itse kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään, mies on tiukka ateisti, itse olen sellainen leppoinen agnostikko. Valmistuin maisteriksi uskontotieteestä ja erilaiset maailman uskonnot ovat aina kiinnostaneet itseäni. Omassa lapsuudenperheessäni ei juuri koskaan puhuttu uskonnollisista kysymyksistä ja koen, että kaipasin sitä lapsena. Olisin tarvinnut enemmän työkaluja elämänfilosofisten kysymysten käsittelyyn.
Voi toki olla, että oma tyttäreni ei kiinnostu uskonnollisista kysymyksistä sitten yhtään, mutta silloinkin koen, että erilaisten uskonnollisten traditioiden tuntemus on ehdottoman tärkeää ihan vain yleissivistyksen vuoksi. Jotta voisi ymmärtää maailmaa ja ihmisiä on mielestäni tunnettava mahdollisimman laajasti erilaisia maailmankatsomuksia.
Siksipä kysyisinkin osaako joku teistä lukijoista suositella pienille lapsille suunnattuja filosofiasia tai uskonnollisia kysymyksia käsitteleviä lastenkirjoja? En etsi kovin tunnustuksellisia kirjoja, niitä varmasti löytyy paljonkin, vaan kirjoja, joissa ennemminkin kerrotaan ja kuvaillaan erilaisia traditioita, ei niinkään opeteta tiettyä uskontoa ainoana ja oikeana.
Nuortenkirjoista muistan ainakin Catherine Clementin kirjan "Theon matka", joka oli lähes täydellinen kopio Josten Gaarderin "Sofian maailmasta", tosin niin, että filosofian sijaan kirjassa tarkasteltiin maailman uskontoja. Jotenkin muuten muistelisin, ettei tuo "Theon matka" ollut kirjallisilta ansioiltaan kovin kummoinen, toisin kuin "Sofian maailma", josta tykkäsin teininä kuin hullu puurosta. Mutta molempien kirjojen ideasta pidin paljon. Jotain samantapaista siis pienemmille lapsille?
Lapset ja nuoret ovat täynnä kysymyksiä, joten uskon, että tällaisille kirjoille olisi kovastikin tarvetta. Mutta onko uskonnollisten kysymysten käsittely silti jätetty tyynesti erilaisille uskonnollisille ryhmittymille itselleen? En tiedä. Toivottavasti joku lukijoista tietää enemmän! Kiitos jo etukäteen vinkeistä!
Luin Alexis Kouroksen kirjan Gondwana lapset 1990-luvun lopussa joten mielikuvat ovat jo hataria, mutta muistaakseni siinä oli pohdintaa siitä, mistä minä olen tullut ja mikä on paikkani. Pieni pingviini (joka oli syntynyt albatrossien pesään) sai erilaisia vastauksia saaren otuksilta, joilla oli kaikilla oma tapansa elää. Sitä en sitten enää muistakaan, olivatko nuo vastaukset esim. erilaisten maailmanuskojen mukaisia.
Kristilliset kuvakirjat tuppaavat olemaan aika yksisilmäisiä, jonkinlaista merkillistä kiiltokuvauskontoa jopa näin kristillisen vakaumuksen omaavalle ihmiselle. Hyviäkin on joukossa, kuten esimerkiksi tämä, josta itse viime talvena kirjoitin: http://uskoaetsimassa.vuodatus.net/blog/2872412/siipirikko-ei-voi-lentaa/
Jos jossakin vaiheessa kaipaat lastenraamattua, Jaakko Heinimäen ja Cristel Rönnsin Suomen lasten Raamattu on superluokkaa muihin tarjolla oleviin verrattuna.
Finlandia Junior -ehdokkaana on sellainen kuin "Taivaallinen suurperhe", joka ymmärtääkseni kertoo sadun keinoin maailman eri uskonnoista ja mytologioista.
En tiedä niinkään uskontojen esittelystä, mutta mieleeni tuli valtavan vaikuttava kirja Gaarderilta niinikään. Enkelimysteerio on kirja, joka käsittelee kuolemaa ja sairautta sekä sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Koskettava kirja, joka aikuista puhuttelee vahvasti.
Sitten tuli mieleeni myös samasta teemasta Tyttö ja Naakkapuu. Ihana sekin. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat.
Ja Marian mainitsema Taivaallinen suurperhe on kirja, josta itse kiinnostuin. Se voisi liittyä tähän mainiosti.
Mutta sivupoluilla ovat siis nämä minun vinkkini. Toisaalta limittyvät, lomittuvat ja liittyvät kuitenkin.
Lainasin vinkeistä innostuneena eilen Taivaallisen suurperheen ja se vaikutti tosi kiinnostavalta, myös poikani mielestä. Antero joutuu luontoon on sopivasti meillä iltalukemisena ja Äkäslompolo-jänis Silva Suuri (metsäneläinten jumala) hehkutteluineen ilahduttaa myös kumpaistakin. Toivon mukaan näillä pääsemme alkuun, mutta lisää vinkkejä toki kaipaisin minäkin.
Amma, joku pipliakin voisi olla ihan ok, jos sen rinnalla olisi samanlaisia kirjoja muistakin uskonnoista. Mutta ei mikään ihan hirveän saarnaava. Mutta esimerkiksi Raamatun tarinat on ihmisen ihan hyvä tuntea ihan yleissivistyksen vuoksi, vaikka niistä sitten jättäisikin sen hengellisyyden pois.
Lukutoukka, toi Kouroksen kirja voisi ainakin olla ihan varteenotettava. Muistaakseni se sai jotain palkintojakin aikoinaan.
Satu! :-D Mahtava verenhimoinen enkeli!
Anki, huuhaata tai ei, uskonnot vaikuttavat tosi moneen asiaan maailmassamme, joten niitä ei voi mielestäni sivuuttaa edes uskonnottomassa perheessä. Minä ajattelen myös niin, että jos lapseni vähän vanhempana haluaa johonkin uskoa on hänellä uskonnonvapaus ihan niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Ehkä lapseni jossain vaiheessa haluaa uskoa jonkinlaiseen jumalaan ja minun ja mieheni täytyy se sitten vain hyväksyä. Kunhan uskonto ei vain missään vaiheessa muutu pelottavaksi tai ahdistavaksi asiaksi.
Flora, toi Siipirikko kuulostaa kivalta kirjalta ja tuota Heinimäen Raamattua olen itsekin miettinyt hyllyyn. Kun vaan siinä rinnalla olisi sitten muutakin. Mahtaakohan suomeksi löytyä Lasten Koraania tai Veda-kirjoja? ;-)
Tuon Antero joutuu luontoon olen muuten joskus lukenutkin, en vaan muista siitä mitään. Oli se muistaakseni hauska, mutta oliko siinä jotain pohdiskelua? Heh, hatara pää..
Maria, kiitos vinkeistä! Molemmat kuulostavat hyviltä, laitetaan korvan taakse!
Valkoinen kirahvi, vielä yksi Gaarder-vinkki! Se mies on kyllä aika helmi lastenkirjailijaksi!
Sonja, onhan se Jeesus vähän sellainen Disney-hahmo! :-D Minäkin tässä yhtenä päivänä kysyin onko lapsi kuullut Jeesuksesta tai Jumalasta. Eipä ollut. Kerroin sitten, että Jeesus oli pieni lapsi, joka syntyi jouluna ja Jumala sen isä. Kaipa se tuolla pärjäilee hetken. Täytyy oikein miettiä, että mitä tän valistuksen kanssa tekis...
Sinulla on ihan oikea muistikuva Antero joutuu luontoon - kirjasta; se ei ole mikään kovin syvällinen johdatus filosofiaan ja uskontoon. Viittaukset avautuvat lähinnä aikuiselle, mutta hauska kirja se on sekä lapsille että aikuisille.
Jos joskus myöhemmin löydät jonkun upean lastenkirjan aiheesta, toivottavasti heti kerrot siitä blogissasi meille lukijoillesi? Niin ja aikuistenkin kirjasta saa vinkata;)
Omassa blogissani Tyttökirjateologiaa -kategoriassa olen käynyt läpi joitakin sellaisia lastenkirjoja, jotka aikanaan ovat itselleni tuottaneet oivalluksia uskonnollisista kysymyksistä. Näkökulmani on kristillinen, kuten on vakaumuksenikin. Kirjatkin ovat enimmäkseen ahmimisikäisten romaaneja, eivät kuvakirjoja.
Luulen, ettei tällaisten kysymysten pohtimiseen herättämiseen yksi kirja riitä kuitenkaan, vaan juuri se, että tulee monenlaisia, vähän yllättäviäkin näkökulmia. Siksi tuo Antero tuo mielestäni hauskan lisän lapsen ulottuville.
Sattumalta muuten huomasin netissä tällaisen kirjan: Hilla pohtii uskontoja http://www.hillapohtii.com/uskonto1.htm. Se näyttäisi olevan uskonnottomasta lähtökohdasta kirjoitettu. Laadusta en tiedä, omakustanteiden (ja kustannettujenkin kyllä...) taso vaihtelee.