Kirjoittaja

Reeta Karoliina

kirjani.reeta(at)gmail.com

There's more to life than books, you know, but not much more, not much more (The Smiths)

Luukku 12

Neitseestä syntynyt,

he sanoivat

ja ajatella, se meni läpi.


Ja nyt kun virhe on tehty

ja me elämme siinä yhä,

ei voi muuta kuin kuvitella 

miten toisin olisi kaikki,

jos he olisivat nostaneet totuuden kunniaan,

sanoneet:

- Ole siunattu, avioton äiti.

 

Olen aina pitänyt valtavasti tästä Eeva Kilven runosta. Mielestäni se sisältää ison oivalluksen koko kristinuskosta. Syntymästään lähtien Jeesus yritti kerta toisensa jälkeen tehdä selväksi, että hän on heikkojen puolella ja kerta toisensa jälkeen tuota sanomaa on tulkittu täysin päinvastoin.

Jeesus syntyi talliin eläinten keskelle, aviottoman äidin lapsena, joutui heti syntymästään lähtien hengenvaaraan ja vainotuksi. Läpi elämänsä hän hakeutui yhä uudelleen heikkojen synnintekijöiden luokse ja saarnasi hyvin selväsanaisesti rakkautta, lempeyttä ja empatiaa. Lopulta mies vielä kuoli hyljeksittynä ja petettynä. Ja kuitenkin tästä anteeksiannon, hyväksynnän ja rakkauden sanomasta syntyi kirkko, joka läpi historian ja kautta maailman on keskittynyt ennen kaikkea muiden ihmisten tuomitsemiseen, syyllistämiseen ja vainoamiseen. Kirkko, jonka mielestä aviottoman äidin paikka on perinteisesti löytynyt helvetistä.

Vaikka en itse olekaan kristitty, on joulun sanoma mielestäni kovin kaunis. On kaunis ajatus, että vaatimaton pieni lapsi voisi olla meidän kaikkien pelastajamme. Jeesus on vähän kuin Frodo Reppuli. Kyllä tätä aviottomien äitien sanomaa kelpaa juhlia! Hyvää joulua!

 

Sonja kirjoitti 12.12.2011 - 11:30
Olen kanssasi tässä asiassa täysin samaa mieltä.

Itse en usko, kuten olen jo aiemminkin paljastanut. Poikani (6 v.) on jotenkin imenyt nyt hyvin kielteisen asenteen Jeesukseen. Hän on kuulemma kyllästynyt päiväkodin paasaukseen Jeesuksesta. Tänään mietin mistä asenne tulee, toivottavasti ei minulta. Minä nimittäin olen kertonut Jeesuksesta jotenkin tähän tyyliin, että Jeesus on todennäköisesti ollut historiallinen henkilö, ja hänellä on ollut paljon viisaita sekä kauniita ajatuksia. Mutta nykyään monet uskovat, että hän oli jumalan poika, mutta minä en usko niin. Lisäksi olen sanonut, että minä voin olla väärässä. En siis omasta mielestäni ole ollut kovinkaan asenteellinen. Toisaalta ehkä uskonnollisuus on jotenkin niin täysin vierasta maallisessa perheessä eläneelle lapselleni, että hössötys Jeesuksen ympärillä tuntuu käsittämättömältä.
Karoliina kirjoitti 12.12.2011 - 17:37
Vau, onpa kerrassaan upean viisas ja oivaltava runo, johon en ole ennen törmännyt! Kiitos tästä, toinen ei-kristitty on ihastuksissaan ja alkaa jakaa tätä nyt joka paikassa. :D
Reeta Karoliina kirjoitti 12.12.2011 - 21:38
Sonja, meillä ei ole vielä puhuttu uskonnollisista kysymyksistä (tyttö on vasta 3v), mutta päätimme, että annamme lapsen esimerkiksi mennä joulukirkkoon tarhan kanssa. Itse olen aina ollut hyvin kiinnostunut uskonnollisista kysymyksistä, ihan pienestä lapsesta alkaen ja haluan, että lapseni saa tutustua erilaisiin uskonnollisiin traditioihin, vaikkei meillä kotona mitään tiettyä uskontoa milläänlailla harjoitetakaan.

Karoliina, Eeva Kilvellä on kyllä usein oivaltava ja uusi näkemys asiaan kuin asiaan :-)
Tuuti kirjoitti 12.12.2011 - 23:18
Minäkin tykästyin runoon! :)
Sonja kirjoitti 13.12.2011 - 09:30
Meidän poikamme on tähän asti käynyt tarhan kanssa joulu- ja pääsiäiskirkossa, mutta nyt tänä vuonna hän ei todellakaan halunnut mennä. Jätimme siis tänään väliin, kun miehellä on joka tapauksessa vapaata. Ajattelimme, että miksi me hänet sinne pakotetaan, kun ei itsekään tykätty kirkossa käynneistä koskaan.

Minä haluan myös, että lapseni tutustuisi erilaisiin uskonnollisiin traditioihin, ilman tuputusta kuitenkin. Olen itse myös aina ollut kiinnostunut eri uskonnoista ja haluaisin edelleenkin ymmärtää syvästi uskonnollisen ihmisen ajatusmaailmaa. Kerran luinkin Espoon seurakuntasanomista erään naisen kolumnin, jossa hän puolustautui syytöksiä vastaan sanomalla, että hän on vain aina ollut hyvä uskomaan. Silloin ajattelin, että ymmärrän mistä hän puhuu, koska minä taas olen aina ollut huono uskomaan.
Reeta Karoliina kirjoitti 13.12.2011 - 10:22
Hyvä Tuuti! :-)

Sonja, ei munkaan mielestä kannata pakottaa. Onhan lapsellakin oikeus päättää itse uskonnostaan tai uskonnottomuudestaan. Perusinfo on kuitenkin kaikille hyödyllistä. Mä muistan, että lapsena ne saarnat oli tosi tylsiä, mutta kirkot itsessään fyysisinä paikkoina oli tosi kiinnostavia!
Sonja kirjoitti 13.12.2011 - 12:50
Todella kauniita kirkkoja maailmassa riittää ja kirkkoarkkitehtuurista nauttii myös poikani. Ensi kesänä menemme Pietariin ihailemaan hänen mielestään kauneinta kirkkoa eli kirkkoa veren päällä. Se kuuluu myös minun lempikirkkoihin. Kävimme myös yhtenä kesänä ihailemassa sisältäpäin Helsingin suurkirkkoa (jota hän sinnikkäästi kutsuu Nikolain kirkoksi, koska Nikolai on hänen toinen nimensä) ja istuimme siellä pitkään kuuntelemassa jonkun urkuvirtuoosin soitantoa. Tämä kanttori tai vastaava harjoitteli pitkään ja hartaasti keskellä kirkasta arkipäivää ilahduttaen monta turistia. Osaamme siis nauttia kirkon kulttuurisesta annista.

Niin ja olen samaa mieltä, että tämä Eeva Kilven runo on todella oivaltavan hieno.
Anki kirjoitti 13.12.2011 - 18:38
Vau, tuossa runossa on jotain... En osaa kuvata, mitä! Koskettaa syvältä ja on täyttä totta. Näyttää siltä, että minun on tutustuttava Kilven tuotantoon enemmänkin. :)
Minna kirjoitti 14.12.2011 - 18:06
Mieletön runo!

Muutenkin tosi ihana joulukalenteri, ootpa kyllä onnistunut löytämään joka päivälle jotain mielenkiintoista ja kaunista!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code