Luukku 12
Neitseestä syntynyt,
he sanoivat
ja ajatella, se meni läpi.
Ja nyt kun virhe on tehty
ja me elämme siinä yhä,
ei voi muuta kuin kuvitella
miten toisin olisi kaikki,
jos he olisivat nostaneet totuuden kunniaan,
sanoneet:
- Ole siunattu, avioton äiti.
Olen aina pitänyt valtavasti tästä Eeva Kilven runosta. Mielestäni se sisältää ison oivalluksen koko kristinuskosta. Syntymästään lähtien Jeesus yritti kerta toisensa jälkeen tehdä selväksi, että hän on heikkojen puolella ja kerta toisensa jälkeen tuota sanomaa on tulkittu täysin päinvastoin.
Jeesus syntyi talliin eläinten keskelle, aviottoman äidin lapsena, joutui heti syntymästään lähtien hengenvaaraan ja vainotuksi. Läpi elämänsä hän hakeutui yhä uudelleen heikkojen synnintekijöiden luokse ja saarnasi hyvin selväsanaisesti rakkautta, lempeyttä ja empatiaa. Lopulta mies vielä kuoli hyljeksittynä ja petettynä. Ja kuitenkin tästä anteeksiannon, hyväksynnän ja rakkauden sanomasta syntyi kirkko, joka läpi historian ja kautta maailman on keskittynyt ennen kaikkea muiden ihmisten tuomitsemiseen, syyllistämiseen ja vainoamiseen. Kirkko, jonka mielestä aviottoman äidin paikka on perinteisesti löytynyt helvetistä.
Vaikka en itse olekaan kristitty, on joulun sanoma mielestäni kovin kaunis. On kaunis ajatus, että vaatimaton pieni lapsi voisi olla meidän kaikkien pelastajamme. Jeesus on vähän kuin Frodo Reppuli. Kyllä tätä aviottomien äitien sanomaa kelpaa juhlia! Hyvää joulua!


Itse en usko, kuten olen jo aiemminkin paljastanut. Poikani (6 v.) on jotenkin imenyt nyt hyvin kielteisen asenteen Jeesukseen. Hän on kuulemma kyllästynyt päiväkodin paasaukseen Jeesuksesta. Tänään mietin mistä asenne tulee, toivottavasti ei minulta. Minä nimittäin olen kertonut Jeesuksesta jotenkin tähän tyyliin, että Jeesus on todennäköisesti ollut historiallinen henkilö, ja hänellä on ollut paljon viisaita sekä kauniita ajatuksia. Mutta nykyään monet uskovat, että hän oli jumalan poika, mutta minä en usko niin. Lisäksi olen sanonut, että minä voin olla väärässä. En siis omasta mielestäni ole ollut kovinkaan asenteellinen. Toisaalta ehkä uskonnollisuus on jotenkin niin täysin vierasta maallisessa perheessä eläneelle lapselleni, että hössötys Jeesuksen ympärillä tuntuu käsittämättömältä.
Karoliina, Eeva Kilvellä on kyllä usein oivaltava ja uusi näkemys asiaan kuin asiaan :-)
Minä haluan myös, että lapseni tutustuisi erilaisiin uskonnollisiin traditioihin, ilman tuputusta kuitenkin. Olen itse myös aina ollut kiinnostunut eri uskonnoista ja haluaisin edelleenkin ymmärtää syvästi uskonnollisen ihmisen ajatusmaailmaa. Kerran luinkin Espoon seurakuntasanomista erään naisen kolumnin, jossa hän puolustautui syytöksiä vastaan sanomalla, että hän on vain aina ollut hyvä uskomaan. Silloin ajattelin, että ymmärrän mistä hän puhuu, koska minä taas olen aina ollut huono uskomaan.
Sonja, ei munkaan mielestä kannata pakottaa. Onhan lapsellakin oikeus päättää itse uskonnostaan tai uskonnottomuudestaan. Perusinfo on kuitenkin kaikille hyödyllistä. Mä muistan, että lapsena ne saarnat oli tosi tylsiä, mutta kirkot itsessään fyysisinä paikkoina oli tosi kiinnostavia!
Niin ja olen samaa mieltä, että tämä Eeva Kilven runo on todella oivaltavan hieno.
Muutenkin tosi ihana joulukalenteri, ootpa kyllä onnistunut löytämään joka päivälle jotain mielenkiintoista ja kaunista!