Kirjoittaja

Reeta Karoliina

kirjani.reeta(at)gmail.com

There's more to life than books, you know, but not much more, not much more (The Smiths)

Luukku 10

Ensimmäinen joulukuu Suomessa. Katselen ikkunasta ja hätkähdän. Täällähän valmistaudutaan sotaan! Autojen katot on peitetty kuusenoksilla ja ihmiset kantavat pieniä risuja sylissään. Haifassa peitettiin ikkunat sanomalehdillä ja armeija peitti tankit muut milloin milläkin metsän tai autiomaan värisellä peitolla. Suomea naamioidaan kuusilla. Torit, kaupat, kadut ja autonkatot peitetään kuusilla.

Kun on syntynyt sota-alueella, reaktio on hyvin voimakas. Kämmenet ovat hiessä ja sydän lyö kovaa kun minulle kerrotaan, että joulukuusia tässä hankitaan. Synnyinmaassani kristityt hankkivat luonnollisesti joulusypressin, mutta kristityt ovat Israelissa melkein näkymätön vähemmistö. Muutamassa olohuoneessa voi nähdä pumpulipalloilla koristellun sypressin, mutta koskaan ei näe kollektiivisesti vaeltavia puita kadulla ja autojen katoilla.

 

Ote Umayya Abu-Hannan ihanasta kirjasta "Sinut", josta olen kirjoittanut aikoinaan täällä. Hyvä muistutus siitä, että kaikki eivät joulua juhli tai juhlivat sitä hyvin erilaisin menoin kuin me suomalaiset.

Voinkin tässä samalla kertoa kauhuksenne, että esimerkiksi norjalaisessa joulupöydässä ei tunneta lainkaan peruna-, porkkana- tai lanttulaatikoita! Sen sijaan täällä on perinne, jonka mukaan joulun ajaksi täytyy valmistaa seitsemän erilaista kakkua. Niitä täyte- ja kuivakakkuja sitten mussutetaan läpi joulupyhien eikä kunnon laatikoista ole tietoakaan! (Itse vietän onneksi tämän joulun pohjoisessa niin lähellä Suomen rajaa, että aion ajaa Suomen puolelle ostamaan tarvittavat lanttulaatikot. Niin isänmaallinen en sentään ole, että valmistaisin laatikot itse.)

No jaa, norjalaiset menot ovat kyllä lopulta hyvin samanlaiset kuin suomalaiset, mutta koska Oslossa on huomattavasti enemmän maahanmuuttajia kuin Helsingissä (ja heihin suhtaudutaan täällä huomattavasti luontevammin) nousee täällä helpommin esille se, etteivät kaikki todellakaan juhli joulua. Esimerkiksi muslimien Id al-Adha oli tuossa marraskuun alussa. (Ja minä edelleen peräänkuulutan niitä lastenkirjoja jotka kertoisivat eri uskontojen perinteistä!)

Hyvää joulukuuta ja lähimmäisenrakkautta kuitenkin teille kaikille yhteisesti! Teille, jotka syötte porkkanalaatikkoa sekä teille, jotka mussutatte kakkuja!

jaana kirjoitti 10.12.2011 - 09:29
Pakko kertoa lanttutarina, joka liittyy Moskovassa asumiseemme. Vietimme erään kerran joulun täällä ja minulle ei joulu tule, jollen saa lanttulaatikkoa. Venäjältä lanttuja ei kuitenkaan saanut (täällä ne ovat enimmäkseen eläinten ruokaa, jos niitä on) niinpä kun mieheni kävi joulun alla Suomessa hän toi 3 kiloa lanttua, että sain vääntää tarvitsemani lanttulaatikon. ja kyllä siitä tulikin hyvää ;).
Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti 10.12.2011 - 11:00
Ihmettelin hetken, että missä oikein olin kuullut tuon norjalaisen kakkujutun aiemmin. Luimme äskettäin lasten kanssa kirjan Kaisa Lipposen 7 joulua, jossa asia kerrottiin. Huh, pidän kyllä makeasta, mutta vain suolaisen kaverina.
Reeta Karoliina kirjoitti 12.12.2011 - 21:41
Jaana, hyvä, että sait lantut ja laatikot! Kyllä joulu on ehdottomasti enemmän joulu lanttulaatikon kanssa! :-)

Maria, tuosta kirjasta en ole kuullutkaan. Ja kyllä ne kakut tosiaan aika pian jouluaaton jälkimainingeissa alkavat tulla korvista...
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code