Kotitonttu kyllä tiesi, miltä tuntui, kun joulupukki suuttui. Jokaisen kotitontun oli aina kerran vuodessa käytävä viran puolesta pohjoisessa. Pääkonttorissa oli pakko ilmoittautua, tehdä selostus työn hoidosta ja luonteesta. Ja täyttää vaikka minkälaisia kaavakkeita. (…) Vaikka ei joulupukki aina vihainen ollut, suuren firman johtajalla vain oli kaikenlaisia huolia.

Hannu Mäkelän kirja "Tonttu joka pelkäsi joulua" kertoo kotitontusta, jota stressaa, että hänen täytyy tehdä joka vuosi yhä vaativaisempien lapsien joululahjat. Tonttu pelkää joulua vuosi vuodelta enemmän ja epäile pystyykö enää saavuttamaan lasten ja joulupukin hänelle asettamia tavoitteita, kun ei osaa nikkaroida puhuvia robotteja tai tietokonepelejä. 

Kirja on hauska ja kekseliäs. Siinä käännetään monta jouluun liittyvää teemaa ympäri ja erityisesti itse joulupukki esitetään melkoisena hirmuvaltiaana. Samalla kirja on kuitenkin hiukan liian opettavainen omaan makuuni. Kirjan opetus on suunnilleen se, että lasten tulisi edelleen leikkiä pelkillä puuhevosilla ja nukeilla eikä toivoa nykyaikaisia hömpötyksiä. Olen vähän allerginen tällaisille "ennen-kaikki-oli-paremmin" -saarnoille, joten en innostunut kirjasta mitenkään hurjasti. Toisaalta Camilla Mickwitzin kuvitus on kuitenkin aina yhtä ihanaa, joten ihan vain sen vuoksi kirja kannattaa lukea. Ja ehkä näin joulun alla ei bloggaajankaan tarvitse ottaa kaikkea niin kovin vakavasti ja kirjasta voi nauttia, vaikka sen opettavaisuus vähän ärsyttäisikin.