Kirjoittaja

Reeta Karoliina

kirjani.reeta(at)gmail.com

There's more to life than books, you know, but not much more, not much more (The Smiths)

Lukukoira Börje

Tiedättekö te mikä on lukukoira? READ eli Reading Education Assistance Dog auttaa lukemaan opettelevia tai lukihäiriöisiä lapsia (ja toisinaan aikuisiakin) lukemaan. Lukukoira on koulutettu ja ammattilainen siinä missä muutkin avustajakoirat. Se kuuntelee tarkasti ja arvostelematta, kun sille luetaan. Se ei kritisoi eikä korjaa lukijan virheitä, vaan on luotettava ja  läsnäoleva kuulija kaikentasoisille lukijoille.

Suomessa ainakin Sellon kirjastosta löytyy oma lukukoira, nimeltään Börje. Aivan syötävän suloinen Börje vierailee toisinaan myös Entressen kirjastossa. Lisätietoja sekä Börjen aikataulut löytyvät Börjen omasta blogista täältä.

Börjen sivuilta on myös seuraava lainaus, jossa Börjen omistaja ja kouluttaja kertoo lisää ajatuksista lukukoiruuden takana:

 

"Idean ydin on siinä, että Börjelle kelpaa millainen lukeminen vain. Vaikka olisi ässävika, ärräsorahdus, änkytys, sana- ja tavusekoilua, hidasta tai liian nopeaa, kaikki on positiivista lukemista. Kyse on luottamuksesta Börjen ja lukijan välillä. Lukijan lukutaito, itsevarmuus ja esiintymistaitokin kasvaa hiljaa hiipien lukukoiran avulla."

 

Itse olen aivan häikäistynyt tällaisesta ihanasta ideasta!

(Heti teki mieleni varata oma aika Börjelle, vaikken lapsi olekaan ja ääneen lukeinenkin sujuu jo ihan mallikkaasti…)

Maana kirjoitti 06.02.2012 - 09:20
En ole ennen kuullutkaan READ:ista, mutta mainio juttu ja idea. Avustajakoiria on kyllä jo niin moneen tarkoitukseen, että on helppo uskoa, että toimii tässäkin. Voisikohan joku muukin eläin sopia tehtävään? Itsellenikin voisi tehdä hyvää esiintymistaitojen tai ihan vaan yleisten jutustelutaitojen harjoittelu Börjen kanssa.. :)
Jenni kirjoitti 06.02.2012 - 10:53
Ihana kirjoitus! Ja ihanaa sekin, että olet palannut. Toivottavasti luit ajatukseni telepaattisesti, kun en saanut heti kommentoitua paluupostaukseesi. Blogiajatuksesi ja -suunnitelmasi kuulostavat hyviltä.:)

Kirjastokoira on kyllä loistava idea; pääkaupunkiseudulla niitä on ainakin Vantaallakin. Kuule Reeta Karoliina, pahastutko jos varastan ideasi? Voisin joskus yrittää tehdä omaan blogiini kirjastokoirajutun niin, että pääsisin ihan tapaamaan koiraa. Siis joskus, en tosiaankaan aivan heti.

Maanalle tiedoksi, että meillä kissat pitävät ääneen lukemisesta. Kai siinä on jotain rauhoittavaa niidenkin mielestä. Olen joskus lukenut miehelleni kirjaa ääneen ja kaksi kissaammekin ovat tulleet viereen istumaan ja kuuntelemaan, se on tuntunut tosi sympaattiselta. Kyllä kai mikä tahansa eläin käy yleisöksi, mutta koirissa on se hyvä puoli, että ne yleensä pysyvät käskystä paikoillaan, toisin kuin vaikka kissat. :D
Reeta Karoliina kirjoitti 06.02.2012 - 23:18
Maana, minäkin kuulin tästä ihan vasta nyt, mahtava idea!

Jenni, joo, olisi tosi kiinnostavaa lukea lukukoiran haastattelu! :-D Tai siis…
Maana kirjoitti 08.02.2012 - 10:24
Onpas hellyyttäviä kissoja, Jenni! Ehkä ääneen lukeminen on vähän kuin ihmisten kehräystä...
Reeta Karoliina kirjoitti 08.02.2012 - 22:03
Maana, toi oli kauniisti sanottu! Ääneen lukeminen on ihmisten kehräystä <3
Jenni kirjoitti 09.02.2012 - 08:33
Samaa ajattelin Maanan kommentista. Ihmisten kehräystä! <3 Mutta jotain kiehtovaa siinä kissojen mielestä on. Muistin juuri, että luin hiljattain itsekseni ääneen kirjoituskurssille tekemääni novellia, ja silloinkin kissat tulivat jalkojeni juureen istumaan ja kuuntelemaan. :)

Reeta, yritän siis saada koiran haastateltavaksi jossain vaiheessa. (Kysymys koiralle: kuulostaako lukeminen sinusta kissan kehräykseltä?) Ja unohdin sanoa, että onnea uudesta työpaikasta, loistava uutinen!
Valkoinen Kirahvi kirjoitti 10.02.2012 - 16:50
Olen iloinnut Etelä-Haagan kirjastosta nyt syksystä lähtien. Se on pieni ja hieman kyhjyinenkin kirjasto, mutta siellä on sydän paikallaan. Sen voi päätellä jo ovesta, joss lukee: Kaikki inhimillinen sallittu.

Oli pudota silmät päästä, kun selvisi, että koirulin kanssa voi ihan rauhassa käpötellä kirjastoon ilman paheksuvia mutinoita. Siellä sitten lainaillaan ja lasten ihastukseksi köpötellään kirjojen lomassa. Se on koirastakin mielenkiintoista, kirjasto kun on hajuja täynnä.

Kaiken huipuksi kirjastossa on ainakin viisi kirjastokoiraa, joiden virkatehtäviin kuuluu kuunteleminen. Lapset siis saavat lukea koiralle kirjoja. Eipä tule kritiikkiä, ei! Ihana tapa, ihana kotikutoinen ja ihmisen kokoinen ja ihmislähtöinen kirjasto, josta aion itse tehdä jutun, kun kirjasto kuuluu nykyisin vakiokohteisiin.
Reeta Karoliina kirjoitti 27.02.2012 - 21:47
Jenni, kiitos onnitteluista! Uusi työ alkaa ihan kohta, iiks!

Valkoinen kirahvi, kirjasto ja koirat ovat kyllä ihana yhdistelmä! (Tosin joku allergikko voisi olla eri mieltä…)

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code