Kirjoittaja

Reeta Karoliina

kirjani.reeta(at)gmail.com

There's more to life than books, you know, but not much more, not much more (The Smiths)

A Day In A Life

2. Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band

 

Could I be any more predictable? In every single one Top 100 -list I have seen in my life there's The Beatles in number 2 or 1. And almost every time it's this same album. But I don't care. It's nice every now and then actually understand this world and people and agree with them.

So, love of my life too. I don't know, is there still someone who actually have something to say about this album? I think everything has been said too many times, so I just shut up.

My 12 years old little brother Julius shares my passion for The Beatles, so this one is for him. You will get your ”Rubber Soul” -album soon. I promise.

 

 

A Day In A Life


I read the news today oh, boy
About a lucky man who made the grade
And though the news was rather sad
Well, I just had to laugh
I saw the photograph
He blew his mind out in a car
He didn't notice that the lights had changed
A crowd of people stood and stared
They'd seen his face before
Nobody was really sure
if he was from the House of Lords

I saw a film today oh, boy
The English army had just won the war
A crowd of people turned away
But I just had to look
Having read the book
I love to turn you on.

Woke up, got out of bed
dragged a comb across my head
Found my way downstairs and drank a cup
and looking up, I noticed I was late
Found my coat and grabbed my hat
Made the bus in seconds flat
Found my way upstairs and had a smoke
Somebody spoke and I went into a dream
Ah

I read the news today oh, boy
Four thousand holes in Blackburn, Lancashire
And though the holes were rather small
They had to count them all
Now they know how many holes
it takes to fill the Albert Hall
I'd love to turn you on

Ripsa kirjoitti 04.01.2007 - 23:28
Tämä kappale taistelee sielussani (niiltä ajoilta jolloin vielä kuulin) parin muun kanssa. Toisena ykkösehdokkaana Rollareiden Sympahty for the Devil. Ja aivan kannoilla Bod Dylanin ja Johnny Cashin duetto Dylanin albumilta Nashville Skyline:
North Country.

Viimeistä kuunnellessani tulee mieleeni pitkä matka isoisän kanssa Uuden Englannin pikkukaupungeissa vierailemassa vanhojen fingelskaa puhuvien amerikansuomalaisten kanssa.

Isoisä otti avieron pohjalaisittain, muutti Amerikkaan, hankki pikaeron Meksikossa ja meni naimisiin toisen amerikansuomalaisen kanssa. Sillä tavoin hän välttyi nälältä Suuren Laman aikaan, nainen oli palvelijattarena New Yorkissa rikkaassa perheessä ja perheenäiti armollisesti antoi luvan palvelijattaren asua pikkuhuoneessa laillisesti vihityn miehensä kanssa.

Jouduin huonoihin väleihin isoisän kanssa sen jälkeen kun hän lausahti Vietnamin sodasta: "Sota ei tappamati lopu.".
reeta kirjoitti 05.01.2007 - 08:38
Hieno musiikki on kyllä sellaista, että jokaiselle sukupolvelle tulee ihan omat siihen liittyvät muistot. Mä olen niin nuori, että synnyn vain vähän ennen kuin Lennon kuoli ja silti kaikkiin näihin biiseihin liittyy mullakin ihan omat muistikuvat ja tunnelmat.
ripsaluoma marjatta kirjoitti 05.01.2007 - 20:17
Eikä. En minä tuota sen takia kirjoittanut että olisi jokin ero sukupolvissa. Enhän minä edes siitä puhunut!

Minusta sodanvastaisuus, pasifismi, esimerkiksi on täysin yleishumaani juttu eikä sillä ole mitään tekemistä iän kanssa. Isoisä oli sotilas ja sisällissodassa valkoisten puolella. Minä olin kaikkia sotia vastaan.

Minä olen 60-lukulainen. Meidät erottaa muista ehkä eniten se, että 60-luku oli suuren optimismin aikaa. Kaikki ovat aukenivat, eivät kyllä itsestään, me niitä avasimme. Ajattele nyt sitäkin, että ennen 1960-lukua jopa sisällissota oli enemmän tai vähemmän tabu. Siitähän oli silloin kulunut tosin vasta 40 vuotta ja kaksi muutakin sotaa oli käyty välillä...

Surku tulee nyt nuoruuttaan eläviä kohtaan. Toisaalta nuorilla ei ole taakkanaan edellisiltä sukupolvilta periytyneitä sotatraumoja.

Mutta ymmärrän kun sanot että musiikki voi edelleen kolahtaa. Minä olen aina myös pitänyt Björkistä, mutta huono kuulo rajoittaa nyt sitten jo kuuntelemista.
reeta kirjoitti 07.01.2007 - 08:15
Niin, tarkoitin vain sitä, että eihän mulla ole mitään Vietnamin sotaan tai muihin tän levyn aikoihin liittyviä omia muistoja, mutta silti tällainen musiikki voi kolahtaa edelleen ja siitä voi tulla mulle ihan omia, muihin asioihin (valitettavasti myös muihin soitiin) liittyviä muistoja. Ja se onkin hyvän musiikin hienous ja voima, että se ei liity vain siihen yhteen aikakauteen vaan muuttuu kuulijoiden mukana.
Fenris kirjoitti 09.01.2007 - 19:51
Musiikki parantaa elämää, jos se on muuten liian kolhiintunut.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code