5) Vallila

Muutama vuosi sitten asuin Vallilassa. En niissä kauniissa ihanissa puutaloissa, vaan koko kaupunginosan toisiksi rumimmassa talossa. Se kaikista rumin näkyi ikkunastani. Silloin oli ihanaa lähteä ulos ja kävellä rumien harmaiden kivitalojen ohi Puu-Vallilaan kirjastoon. Vallilan kirjasto on hyvin pieni, mutta jollain tapaa hirveän sympaattinen. Osa sen ihanuudesta johtuu varmaankin viereisestä lastentarhasta. Kirjastossa voi istua lukemassa lehtiä ja katsella ulos päiväkodin pihalle ja kuunnella sieltä kantautuvaa naurua ja kiljumista. Lapset ovat niin pöhköjä ja omituisia. Kirjat ja lapset sopivat hyvin yhteen. Kun koko kirjasto yrittää hyssytellä ja rapistella kirjansivuja mahdollisimman varovaisesti on ihanaa kun hiljaisuus rikkoutuu ja ulkoa kuuluva lapsen ääni kailottaa jotakin niin, että kirjastonhoitajatkin alkavat hihittää. Hieno kirjasto!