Jos Suomessa joulukirjoja on tehtaillut erityisesti Mauri Kunnas, on norjalaisten lasten joulukirjailija ennen kaikkea Alf Prøysen. Suomessa mies tunnetaan erityisesti "Eukko Pikkirilli" -kirjoistaan, mutta Norjassa hänen suurimmat hittinsä ovat joululauluja ja -kirjoja. Yksi klassikkokirjoista on hieno "Snekker Andersen og Julenissen", joka kertoo puuseppä Andersenista, joka törmää jouluaattoma ihan oikeaan Joulupukkiin. Andersen sopii Joulupukin kanssa, että kun pukki vierailee Andersenin kotona ja tuo lapsille lahjoja, niin Andersen piipahtaa vuorostaan Joulupukin kotona. Siellä kun ovat lapset jo monena vuonna odottaneet, että voi kun se puuseppä Andersen tulisi tänä vuonna ja toisi lahjoja! Ja voi sitä riemua, kun Andersen vihdoin saapuu ja nikkaroi Joulupukin lapsille kelkkoja ja nukensänkyjä! Kirja on hauska ja sen pohjalta tehtyä hienoa nukketeatteria esitetään joka vuosi Oslo Nye Teaterissa. Kirjan tarinan voi katsoa ja kuunnella norjaksi täältä.

Norjasta löytyy monia samoja joululauluja, joita Suomessakin, mutta myös muutama suuri hitti, joita Suomessa ei lauleta. Näistä valtaosa on juuri herra Prøysenin kirjoittamia. Yksi tunnetuimpia on "Julekveldsvise", josta on tehty kirjakin. Laulussa kerrotaan, että lattiat on pesty ja nyt kun pikkuvelikin nukkuu on äidillä hetki aikaa istahtaa alas ja kertoa lapsille jouluntähdestä ja siitä, kuinka tähti ensimmäistä kertaa ilmestyi taivaalle. Tuon joululaulun voi kuunnella täältä Alf Prøysenin itsensä laulamana. Oman charminsa näihin vanhoihin lauluihin antaakin juuri Prøysenin ääni ja nämä ihanasti entisajoilta suhisevat äänitykset.

Mielestäni tällaiset laulujen pohjalta tehdyt kuvakirjat ovat todella hauska idea! Toinen samanlainen on "Musevisa", joka kertoo jouluun valmistuvasta hiiriperheestä. Ensimmäinen säkeistö alkaa varauksella, että jos kukaan ei jää tänä vuonna hiirenloukkuun, niin sitten voimme taas kaikki juhlia yhdessä joulua. Tämä kirja on muuten suomennettukin joskus aikoinaan nimellä "Hiirten jouluaatto" ja Lastenkirjahyllyssä kirja esiteltiin viime jouluna. Esittely löytyypi täältä. Muutama vuosi sitten Norjassa kohistiin, kun arkistojen kätköistä löytyi vanha äänite, jossa itse herra Prøysen lauloi "Musevisan" viimeisen salatun säkeistön, jossa kerrotaan kuinka koko hiiriprhe jäikin lopulta kiinni hiirenloukkuun eikä niistä yksikään voi enää koskaan juhlia joulua. Onneksi kyseessä oli vain herran huumorimielessä tehty pilailuversio, mutta kyllä siinä norjalainen perusturvallisuus hetken ajan horjui...

Maa on niin kaunis,

kirkas Luojan taivas,

ihana on sielujen toiviotie;

maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan;

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

B.S.Ingemann (Suom. Hilja Haahti)

Sain Joulun Toivelaulukirjan lahjaksi 25 vuotta sitten ja se kulkee edelleen mukanani. Olen melkoinen joululaulufriikki. Selviäisin hyvin jouluni ilman lahjoja ja suklaata. Lanttulaatikko on ihanaa, mutta sitäkin ilman pärjään, jos on pakko. Mutta suomalaisia joululauluja tarvitsen. Enkä pelkästään jouluna.

Matkustin kerran Nicaraguassa pikkuriikkisellä huojuvalla lentokoneella. Pelkäsin valtavasti ja mieleni teki oksentaa. Yritin keksiä kaikki mahdolliset rauhoittavat ajatukset ja mielikuvat, mutta mikään ei auttanut, kunnes lopulta ryhdyin hoilaamaan ääneen suomalaisia joululauluja ja rauhoitun hetkessä. Selvisin hengissä ja oksentamatta, luultavasti vain ja ainoastaan noiden rauhoittavien tuttujen laulujen vuoksi. Muutkin matkustajat rauhoittuivat, kun heitä alkoi naurattaa niin kovin.

Olen aina pitänyt erityisesti "Maa on niin kaunis" -virrestä. Ihana ajatus tuo, että lauleskellen täällä vaan kuljetaan, koska juuri niin minä teen. Vaikka sitten lentokoneessa, jos on pakko. Myös tuo "miespolvet vaipuvat unholaan" aiheuttaa ihania väristyksiä. Oi joulun paatos!

Joulun Toivelaulukirjassa on myös valtavan ihana kuvitus. Vanhoja kauniita joulukortteja. Ah ja oih!

Tyttö sai joululahjaksi kolme ihanaa laulukirjaa. "Kas metsämökin ikkuna"-kirjassa on uusia ja perinteisiä lastenlauluja ja niihin sopivia leikkiohjeita. "Kiekkumaralla"-kirjasta taas löytyy vanhoja, suloisia kansanlauluja. "Aa tuuti lasta" on (yllätys, yllätys) kokoelma unilauluja. Kaikissa kirjoissa on mukana myös cd, jolta noita lauluja voi kuunnella kirjaa selatessa tai ihan muutenkin vain.

Meillä on aina laulettu paljon. Olen ehkä hieman hysteerinenkin tämän suomen kielen opettamisen suhteen ja luen, laulan ja loruttelen tytölle oikein olan takaa. Monet näistäkin lauluista olivat siis lapselle etukäteen tuttuja ja sekös vasta hauskaa oli kun kaiuttimista kajahtaa tuttu "Täti Moonika", vaikkakin vähän uusilla sanoilla. Sekin herättää hilpeyttä, kun jokin laulu, jonka tyttö osaa alunperin norjaksi löytyykin levyltä suomeksi laulettuna.

Nämä kaikki kirjat ovat Tammen kustantamia. En tiedä kuuluuko sarjaan vielä muitakin samanlaisia kirja-cd-yhdistelmiä, mutta näistä me ainakin tykkäämme molemmat, sekä minä ja lapsi. Kiitos Suomeen mummulle ja ukille, jotka toisistaan tietämättään onnistuivat ostamaan saman kirjasarjan eri osat, niin ettei samaa kirjaa tullut kahta kappaletta!

Tänään ikävöin ystävääni. Sitä, jonka kanssa nuorena vietettiin iloista ja paheellista elämää. Sitä, joka viisitoistavuotiaana päätti lukea Danten "Jumalaisen näytelmän" ja joka rakasti syvästi Arto Melleriä. Sitä, joka tutustutti minut Henri Murgerin "Boheemielämää" -kirjaa. (Olin täysin ällistynyt huomatessani, että 1800-luvulla osattiin kirjoittaa jotain niin hauskaa! Tajusin silloin ensimmäistä kertaa, että myös entisaikaan ihmisillä oli huumorintajua!) Sitä ystävää, joka ei koskaan palauta lainaamiaan kirjoja ja joka lahjoitti minulle Osloon muuttaessani Kyllikki Villan "Vanhan naisen lokikirjan", kirjan, josta oli paljon lohtua tuona ensimmäisenä syksynäni uudessa kaupungissa. Sitä ystävää, joka aina ihaili, kun tarpeeksi kekkulissa aloin lausua ulkoa "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" -kirjaa. Ja joka itse tarpeeksi kekkuliin päästyään alkoi laulaa Eino Leinon lauluja. Tänään ikävöin muuten myös Eino Leinon "Kootut runot" -kirjaani, joka asuu edelleen Suomessa!

Erityisesti tätä olen tänään muistellut:

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?

Sun edessäs tahdon ma polvistua,
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.

…she loves Tove Jansson in general! 

This interview is from her webpage:

-I understand you’ve also recorded a track for the upcoming Moomin feature film? 

Yes. That was very joyous. They contacted me and asked me to write music for the film. After seeing a screening copy, I agreed to write the title track, and I asked Sjón to write the lyrics. The film looks great, and I feel it is much truer to the Moomin spirit than some of these Moomin things I’ve seen, which often stray from the original stories, have all these pastel colours and depict the Moomins as being all cute. This is a full length movie, about the comet, and it isn’t at all cute. It’s real, like the Moomins.

I felt that writing the track was a great opportunity to support [Moomin author] Tove Jansson. I’ve read many of her books—she wrote a lot beyond the Moomin series—and is now finally receiving due credit as a writer, not just of children’s novels. She has this great philosophy, and the way she lived her life on a small island is also inspiring. All her characters are different, everyone gets to be as they are and they all live in harmony. I agree with a lot of her messages, and really empathise with Tove.

Oh, Tove and Björk, loves of my life!

And by the way, here you can see the trailer for the new Moomin -film.

Pakko jatkaa tällä lapsellisella menolla vielä hetki, sillä valitettavasti eilen kuoli eräs norjalaisen lastenkulttuurin tärkeä vaikuttaja, Gustav Lorentzen. Vuosikymmenien ajan hän on tehnyt lastenmusiikkia ja lastenkirjoja, työskennellyt psykologien kanssa sodassa traumatisoituneiden lasten auttamiseksi sekä toiminut Unicefin lähettiläänä. Hänen musiikkinsa on tuttua kaikille norjalaisille lapsille ja duo Knutsen & Ludvigsen on kuin Norjan M.A.Numminen ja Pedro Hietanen. Kappaleet saavat teini-ikäisetkin hihkumaan innosta rock-festivaaleilla.

Gustav Lorentzen on koko uransa ajan puhunut lasten oikeuksien puolesta ja nyt hänen kuoltuaan monet ovat maininneet, että mies olisi voinut helposti luoda menestyksekkään uran myös popmuusikkona, mutta hän päätti keskittyä lapsiin ja lastenkulttuuriin. Sellainen on aina arvostettavaa ja hienoa.

Miehen musiikki on myös itselleni tuttua, sen verran olemme kuunnelleet sitä täällä kotona. Ohessa linkki muutamaan hittiin. Kuten laulujen nimet paljastavat "Dum og deilig" (="Tyhmä ja komea") ja "Ku i tunnelen" (=Lehmä tunnelissa") on valtaosa lauluista absurdeja ja kielellistä leikittelyä. Omassa suosikkilaulussani "Brilleslange" (="Silmälasikäärme") lauletaan "En cobra som ikke så bra gikk til en øyenlege som var sebra" eli kobra, joka ei nähnyt hyvin meni silmälääkärille, joka oli seepra. (norjaksi "se bra" = "nähdä hyvin"). Laulut ovat hyväntuulisia ja höpsöjä ja jäävät helposti soimaan päässä. Miehen lastenkirjoja en ole valitettavasti lukenut, pitäisi varmaan tutustua niihinkin.

Dum og deilig

Ku i tunnelen

Hyvää naistenpäivää kaikille blogini lukijoille! Päivän kunniaksi päätin kunnioittaa blogissani kahdeksaa ihanaa naista. Heittäydyn suorastaan hillittömäksi ja jätän tällä kertaa kirjailijat täysin sivuun. Tänään ääneen pääsevät lempimuusikkoni.

AYO,

TORI AMOS,

JONI MITCHELL,

SUZANNE VEGA,

NICOLE WILLIS,

BJÖRK,

LAILA KINNUNEN sekä

ANI DIFRANCO

ovat kaikki tuoneet elämääni iloa ja kauneutta, viisautta ja voimaa. Klikkaa linkkejä ja nauti!

Puoli tuntia myöhemmin kävelimme Canal Streetiä pitkin kohti Greeneä. Kuljimme käsikynkkää, Violet välissämme. Violet lauloi norjalaista kansanlaulua - jotakin viulunsoittajasta ja hänen viulustaan. Bill yhtyi kertosäkeeseen matalalla äänellään ja lauloi kovaa. Minäkin lauloin, matkin merkityksettömiä sanoja marssiessamme kotiin. Violet nosti laulaessaan leukaansa ja katulamppujen valo osui hänen kasvoilleen. Ilma oli kylmä mutta kirkas ja kuiva, ja hän rutisti tiukasti käsivarttani ja minä tunsin miten keveästi hän käveli. Ennen kuin hän aloitti toisen säkeistön, hän veti henkeä ja hymyili taivaalle ja sitten, katsoessani häntä, näin miten hän ummisti hetkeksi silmänsä sulkeakseen pois kaiken muun kuin sen ylitsepursuavan onnen joka äänestämme kuului. Me kaikki tunsimme sen sinä yönä - ilo palasi elämäämme ilman mitään syytä. Kun suljin oveni toivotettuani hyvää yötä Billille ja Violetille, tiesin että aamulla tunne olisi poissa. Katoavaisuus oli osa sen lumoa. (Siri Hustvedt, "Kaikki mintä rakastin")

Minä haluan uskoa, että tuo norjalainen kansanlaulu, jota Leo, Bill ja Violet laulavat on minunkin suuri suosikkini "Per Spelmann". Laulu kertoo miehestä, joka vaihtoi lehmänsä viuluun ja nautti soittamisesta sitten niin paljon, että päätti, ettei ikinä vaihtaisi viuluansa takaisin lehmään, ei vaikka tulisi yhtä vanhaksi kuin sillan alla majailevat kivet. Hieno viisu ja sopii hyvin hoilattavaksi keskellä katua yöllä juhlien jälkeen.

Jos tuttusi on juuri saanut lapsen ja mietit mitä voisit antaa hänelle lahjaksi suosittelen erittäin painokkaasti Hannele Huovin, Soili Perkiön ja Kristiina Louhen "Vauvan vaaka"-pakkausta. Kokonaisuuteen kuuluu runokirja, CD sekä kirjanen, josta löytyvät nuotit ja leikkiohjeet lauluihin. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että tuoreelta perheeltä jo löytyykin tämä kirja tai CD, sen verran suosittu se tuntuu olevan. Ja hyvä, että onkin, sillä tässä on kerrankin lastenlaululevy, jota vanhemmatkin jaksavat kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja...

En tiedä miten runokirja toimisi yksinään, sillä mielestäni nämä ovat nimenomaan laulujen sanoituksia ja aivan ihania sellaisia! Osa lauluista on hiljaisia ja rauhallisia tuutulauluja, joita on ihana hyräillä pienelle vauvalle ja osa taas rempseitä kansanlaulu-tyyppisiä renkutuksia, joiden tahdissa hieman isompi lapsi mielellään pomppii ja heiluu. Suosittelen!

Heppuli-Keppuli kuka on täällä? Heppuli-Keppuli heijaa!

Heppuli-Keppuli kikatuspäällä? Heppuli-Keppuli heijaa!

Heppuli-Keppulin naurukuorma Turun tielle tupsahtaa

Heppuli-Keppuli höyhenhattu hymykuoppaan hupsahtaa!

Tyttäreni ensimmäinen sana oli "äiti". Seuraava sana oli "ankka" ja sitä hoetaankin sitten kaikkialla ahkerasti. Melkein päivittäin vierailemme puistossa tervehtimässä sorsia enkä ole vielä hennonnut kertoa tytölle, että ne ruskeat linnut ovat tosiaan oikeasti sorsia eivätkä ankkoja, niin iloisesti lapsi niitä aina tervehtii: "Ankka-ankka-ankka-ankka!"

Luultavasti syynä siihen, että ankka-sana on löytänyt tiensä sanavarstoon ovat lapsen kaksi suosikkilaulua: "Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään" sekä "Pikku-Marjan eläinkirjan" aloituslaulu "Aa aa ankka". Tuo Laura Latvalan "Pikku-Marjan eläinkirja" tursuaa korvista kaikilta muilta perheemme jäseniltä paitsi tyttäreltämme. Aamuisin heti ensimmäiseksi hän tepsuttaa CD-soittimen viereen, alkaa huojua holtittomasti ja hyräillä "aa-aa-aa...". Pakkohan se hemmetin levy on taas soittaa.

Sisareni muuten rakasti aikoinaan samaa levyä yhtä intohimoisesti. Muistan hyvin kuinka hän istui tuolilla käsittämättömä suuret kuulokkeet päässään (sekin perhe oli kyllästynyt levyyn ja lapsi-parka joutui kuuntelemaan lauluja kuulokkeista) ja käänteli hartaana kirjan sivuja. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Ei siitä mihinkään pääse, sukupolvet toisensa jälkeen hurmannut "Pikku-Marjan eläinkirja" on yksinkertaisesti nerokas! Ärsyttävä puoli siinä on toki se, että joka ilta, lapsen jo nukahdettua ja levysoittimen hiljennyttyä, alkaa jompi kumpi vanhemmista huomaamattaan hyräilemään noita samoja lauluja...

Koppakuoriaisen lailla

jospa voisin huolta vailla

iloisesti vaeltaa

pitkin maailmaa!

Silloin lennellä mä voisin,

kastetta ja mettä joisin,

saisin syödä hunajaa -

Kuinka hupaisaa!

Tämä omasta lapsuudestani tuttu "Lasten toivelaulukirja" on meillä kovassa käytössä. Tai ei itseasiassa oikeastaan enää, aluksi vain, kun muistelin sen avulla vanhoja lastenlauluja. Nyt ne ovat taas palautuneet aktiiviseen muistiin, joten en enää tarvitse sanoja ja nuotteja eteeni. Mutta tuosta kannesta tulivat nyt mieleeni Pirkko Koskimiehen "Pupu Tupuna"-kirjat. Ne ovat nimittäin käsittämättömän hämmentäviä tapauksia. Muistan aivan selkeästi kuinka pienenä tyttönä rakastin noita kirjoja. Pupu Tupuna oli söpö isosilmäinen ja pörröinen pupsi-pupulainen ja sen seikkailut olivat ihania! Muistan myös aivan hyvin kuinka lastenkirjastonhoitaja äitini inhosi noita kirjoja, hänen mielestään kuvitus oli rumaa ja tarinat kökköjä. No, nyt kun olen itse aikuinen olen äitini kanssa täysin samaa mieltä! Pupu Tupuna on melkoisen kamala! Ruma kuvitus ja kökköjä tarinoita.

Missä vaiheessa tämä muutos tapahtui? Lapsena aivan vilpittömästi rakastin Pupu Tupunaa ja nyt yhtä vilpittömästi inhoan. (No, okei, ihan pientä nostalgiaa on yhä jäljellä.) Missä vaiheessa makuni muuttui näin laidasta toiseen? No, toisaalta lapsena toiveammattini oli olla Prinsessa ja olin täysin vakuuttunut siitä, etten koskaan muuta äitini luota pois. Noistakin asioista on mieleni muuttunut melko dramaattisesti.

Mutta jotain myös pysyy. Tuo kuvassa mukana oleva Krokotiili Genan ystävä Muksis on yhä vaan yhtä ihana kuin lapsena!

Oh, what can I say? Summer is here! If you don't believe me, go and see this lovely piece of happiness! I love this band!

2002 George W. Bush gave his famous speech where he talked about "The Axis of Evil" and identified whole nations (Iran, Iraq etc.), not just terrorists in those countries, to be enemies of USA and democratic world. This was of course quite shocking and made many people angry. One of them was Norwegian producer Erik Hillestad who decided to start this lovely project.

Hillestad traveled to these enemy countries, including Iran, Iraq, Afghanistan, Palestine, Syria, Cuba and North Korea, got to know female singers (professionals and amateurs) there and collected these traditional lullabies from those "evil" countries. With these women there are also couple of western women (for example Eva Dahlgren and Nina Hagen) and together they made this beautiful album "Lullabies from the Axis of Evil". And I love it! If you ever have a chance to hear it or buy it, this is really an album I want to recommend to everybody.

Lulabies lead us to the deepest and most fundamental way of communication between human beings. It is where all sharing of ideas and feelings starts.

In general I don't like band biographies. Usually they are very badly written, boring or irritating. One of the worst I have ever read was Alice Echols' book "Scars of Sweet Paradise - The life and Time of Janis Joplin". It was really something.

I have loved Janis Joplin since I was 14 and I have always thought that she was one of the most beautiful women I have seen. So strong, so sensitive, so much of everything I ever wanted to be. But dear Alice Echols here wrote her book from different point of view. Almost every page of her book she remembered to tell reader how ugly Janis Joplin was and how much this ugliness affected her life. Janis started to sing because she was so ugly that this was her only way to get at least some good feedback. Janis drank because she was miserable and she was miserable because she was so ugly. She used drugs because she was so ugly. She never found real love because she was so disgusting. She had a low self-esteem because she was so ugly, etc... Argh! (Only reason why I ever finished that book was because I wanted to know if finally the reason for Janis Joplin's death was also somehow her ugliness...)

Ok, stupid book, but unfortunately that was not all. Saddest part of this story is that nowadays when I see pictures of Janis Joplin I somehow see what I didn't see before. I see that somehow you could call her ugly. She wasn't very thin and she had an acne. I still see the beauty of her but nowadays I see a little bit of that ugliness too. And this is why I will never forgive Alice Echols for writing that book. She opened my eyes to see something that I didn't need to see. She taught me that this is what ugly person looks like. No matter how many people loved and still love this woman. She had an acne so she was ugly. And somehow I have learned that even when I still don't accept it. And I hate that book and myself because I don't want to learn that kind of things.

Nowadays I'm trying to be careful. It's ridiculous what beauty-magazines tell us. "Big eyebrows are not beautiful." "Women shouldn't have moustache." (What about Frida Kahlo? If someone comes and tells me that she wasn't beautiful I promise, I will hit...) It's dangerous how easily others can manipulate your mind. It's especially dangerous and sad when they manipulate you to think that "beauty" has strict limits, so strict that something like this doesn't fit.

1. Debut

I tried. I really tried. These last weeks I have been listening different Björk albums and I have tried to figure out which one I love the most. First I thought that maybe I should put here "Vespertine" because it's full of so beautiful love songs and I'm kind of love-mood at the moment. You know that song "Hidden place"? You don't? Well, you should!
"Through the warmthest cord of care
Your love was sent to me
I'm not sure what to do with it
Or where to put it..."
But even when I love that album like crazy I also love these others...

For example "Homogenic" have been really important to me during this year. For a years I thought that this song "All Is Full Of Love" is just a regular love song but finally this spring I realised that actually it tells something else...
"You'll be given love
You'll be taken care of
You'll be given love
You have to trust it...
Maybe not from the sources
you've poured yours into...
Maybe not from the directions
you are staring at..."
I think I finally understand. There have been so many people taking care of me during this year. I really have got love from unexpected sources... And "Jóga" on that same album!  It's propably the very best Björk's song ever, don't you think?

And of course "Medulla"! What a crazy album! Great, strong, big stories... Great, strong, big voices! Like "Oceania"
"One breath away
from Mother Oceania
your nimble feet make prints
in my sand
You have done
good for yourselves
since you left my wet embrace
and crawled ashore..."

I also remember when I sat in my friend's room and heard first time "Post" -album. How can you not love it! You really should choose it to be the best Björk's album or the best album in general. How did I actually survived so many years without "Hyper-ballad"? No idea.

And yes, I love "SelmaSongs" and "Telegram" and I even strat to like "The Music from Drawing Restraint 9". (But I admit, it might take some time to actually start love that one...) And I love "Gling-Gló" and Sugarcubes albums and all that, but still I put here "Debut".

"Debut" is the best Björk album ever because it was the first one I heard. Before that album I thought that electronic music meant "2Unlimited". Well, before that album I didn't know that much about anything. I have grown up with Björk and I really hope that I will grow old with her.

(And yes, I have also read Mark Pytlik's book "Björk". It was ok but I have to admit that I don't remember if I have ever in my life read a very very very good biography of any band or singer. Why those books are always so boring? Writer either love everything or tries to find some scandals and talk shit about the band. Well, as I told you I did liked 22PP-book but just now I can't remember any other band-book that I have actually liked that much. Maybe I will think about this and write here later more about this subject.)

So this is the place when I'm finished with my words. I could just keep repeating how much I love Björk and how much these songs make me want to scream and jump, but somehow I think that you all have already gotten an idea...
 
I put here lyrics from "Big Time Sensuality" because I love everything in that song. I love the video (you can find it if you clik that name) and I love the atmosphere and feeling. It really takes courage to enjoy it...
 

BIG TIME SENSUALITY
I can sense it
something important
is about to happen
it's coming up

It takes courage to enjoy it
the hardcore & the gentle
BIG TIME SENSUALITY

We just met
and I know I'm a bit too intimate
but something huge is coming up
and we're both included

It takes courage to enjoy it
the hardcore & the gentle
BIG TIME SENSUALITY

I don't know my future after this weekend
- and I don't want to!

It takes courage to enjoy it
the hardcore & the gentle
BIG TIME SENSUALITY

2. Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band

Could I be any more predictable? In every single one Top 100 -list I have seen in my life there's The Beatles in number 2 or 1. And almost every time it's this same album. But I don't care. It's nice every now and then actually understand this world and people and agree with them.

So, love of my life too. I don't know, is there still someone who actually have something to say about this album? I think everything has been said too many times, so I just shut up.

My 12 years old little brother Julius shares my passion for The Beatles, so this one is for him. You will get your ”Rubber Soul” -album soon. I promise.

A Day In A Life

I read the news today oh, boy
About a lucky man who made the grade
And though the news was rather sad
Well, I just had to laugh
I saw the photograph
He blew his mind out in a car
He didn't notice that the lights had changed
A crowd of people stood and stared
They'd seen his face before
Nobody was really sure
if he was from the House of Lords

I saw a film today oh, boy
The English army had just won the war
A crowd of people turned away
But I just had to look
Having read the book
I love to turn you on.

Woke up, got out of bed
dragged a comb across my head
Found my way downstairs and drank a cup
and looking up, I noticed I was late
Found my coat and grabbed my hat
Made the bus in seconds flat
Found my way upstairs and had a smoke
Somebody spoke and I went into a dream
Ah

I read the news today oh, boy
Four thousand holes in Blackburn, Lancashire
And though the holes were rather small
They had to count them all
Now they know how many holes
it takes to fill the Albert Hall
I'd love to turn you on

Hmm... What could be better than Madonna?

3. The Queen Is Dead

When I was teenager my brother tried to introduce me a band called The Smiths. ”You have to like them” he said, ”they even have this albm called 'Meat is Murder'.” That was the time when I had just became vegetarian so I should have been interested. But no, I didn't care about The Smiths. At that time I liked more punk. Or Janis Joplin. The Smiths sounded very boring to me. (Yes, I know, just shoot me now.) I was one of those stupid girls who didn't believe their brothers but who did believe their boyfriends. So later when I met this band second time I started to like them. First only a little bit but later more and more. And now, as you can see, they are number three in my all time favourite-list.

Of course I love Morrissey's lyrics but I really think those lyrics need Johnny Marr's music with them. That's why I don't like only Morrissey as much as I love The Smiths. (And now I have to confess that actually I have no idea what Johnny Marr is doing nowadays. Can someone tell me should I get familiar with his music too?)

And yes, of course I should put here lyrics from song ”Cemetry Gates” because Morrissey is singing there about Keats, Yeats and Wilde but instead I will put here one of the saddest and the most beautiful love songs ever...

There Is a Light That Never Goes Out

Take me out tonight
Where there's music and there's people
And they're young and alive
Driving in your car
I never never want to go home
Because I haven't got one
Anymore

Take me out tonight
Because I want to see people and I
Want to see life
Driving in your car
Oh, please don't drop me home
Because it's not my home, it's their
Home, and I'm welcome no more

And if a double-decker bus
Crashes into us
To die by your side
Is such a heavenly way to die
And if a ten-ton truck
Kills the both of us
To die by your side
Well, the pleasure - the privilege is mine

Take me out tonight
Take me anywhere, I don't care
I don't care, I don't care
And in the darkened underpass
I thought Oh God, my chance has come at last
(But then a strange fear gripped me and I
Just couldn't ask)

Take me out tonight
Oh, take me anywhere, I don't care
I don't care, I don't care
Driving in your car
I never never want to go home
Because I haven't got one...
Oh, I haven't got one

And if a double-decker bus
Crashes into us
To die by your side
Is such a heavenly way to die
And if a ten-ton truck
Kills the both of us
To die by your side
Well, the pleasure - the privilege is mine

Oh, There Is A Light And It Never Goes Out

4. Like a Prayer

My first memory of Madonna is from time when I was five years old. I couldn't read very well but I watched her picture from Finnish music magazine "Suosikki" and I was so excited. She was everything I ever wanted to be! So beautiful, so exciting, so interesting, so great music...

I have to say that after that I did found better role models but I still love Madonna's music. All of it. Well, at least almost all of it. Even "Erotica" which is an album everybody seems to hate, I love that too. But of course the best album is "Like a Prayer". If you skip the last song "Act of Contrition", (which I hate) it is a perfect album. For example a song "Till Death Do Us Apart" is incrdibly ingenius! And it wasn't even a single, I have no idea why, it should have been. It just makes you jump where ever you are or however sad you feel yourself. Lyrics are very sad but it's so perfect disco-song that my words are not enough. Go, and listen it yourself and remember to dance!

And "Like a Prayer", I was so amazed when I saw the video! All those religious symbols and that beautiful black saint. And Madonna in that video! She in that brown dress with black bras dancing in the middle of burning crosses, well that was propably the sexiest thing I had ever seen (when I was 10 years old...)

But still I put here lyrics from song "Express Yourself" because... well, only because it's a perfect song that always makes me laugh. World wouldn't be the same without it. My world wouldn't. "Come on girls, do you believe in love?" Do I!

(And yes, I do have also read some of her children's books and I have to say that they are even worse than her performs in movies... Please don't even try.)

Express Yourself

5. Big Lupu

I already wrote here about 22-Pistepirkko. That band has had a really big influence in my life in many ways, but I'm not going to tell you all those stories. But I do can tell you that I loved their 25^th Anniversary Party in Tavastia beginning of November. I was there with someone who likes 22PP even more than I do and it was a lovely night. One of those nights that you need to have in your life.

It's really hard to say which 22PP-album is my favourite one because it changes all the time. When I was young there was a time when I listened only "The Kings of Hong Kong". Last years I have listened mostly "Rally of Love" and "Rumble City, LaLaLand". For years I thought that I didn't like "Eleven" that much but like a year ago I listened it first time for a long time and I was surprised when I realised how much I loved all those songs. No idea why I had tought that I didn't like it... And of course "Drops & Kicks", there are songs like "I knew" or "Space Riding" so of course I love that one too.

Anyway, it was so hard to choose which album is my favourite one so I put here "Big Lupu" because it was a first 22PP-album that I bought when I was maybe 14 years or something. I had never listened that kind of music and none of my friends wanted to hear it but somehow I knew that needed those songs. Like I still do.

ALL NIGHT CAFE

OH WE PEOPLE ARE SO CLEVER
WE CAN DO WHAT EVER WE WANT
OH WE ARE SO SMART
WE CAN GO AS FAR AS WE WANT
WE CAN CHANCE THE SEAS
NOW WATER IS SOILED
WE GOT ALL THE BOOKS
WHY THE AIR AIN'T GOOD
WHAT CAN WE DO
WHAT CAN WE DO

WE CAN SIT ALL NIGHT LONG
IN ALL NIGHT CAFE

MY LITTLE DAUGHTER KEEPS ASKING ME
HEY DADDY, WHAT'S THIS
IT'S A PICTURE OF A FISH
WHERE DO THE FISHES LIVE
THEY LIVE IN BOOKS AND MEMORIES
WHAT ELSE COULD I SAY,
WHAT ELSE COULD I DO?

I CAN SIT ALL NIGHT LONG
IN ALL NIGHT CAFE

WE GAVE YOU VOTES
WE GAVE YOU HOPES
WE GAVE YOU BULLETS
WHAT ELSE DO YOU WANT
WHAT ELSE DO YOU WANT

NOW IT'S TIME TO YOU TO GO TO BED
TOMORROW I TELL YOU ABOUT THEIR PETS
NOW I CAN'T STAY I MUST GO AWAY

YEE, TO ALL NIGHT CAFE
TO ALL NIGHT CAFE
YEE, ALL NIGHT CAFE
IN ALL NIGHT CAFE
YEE, WE SIT ON
IN ALL NIGHT CAFE